perjantai 28. joulukuuta 2012

Joulu

Joulu tuli vietettyä, kinkut ja kalkkunat syötyä ja lahjat jaettua. Ruoat ja niiden tuoksut kiinnostivat luonnollisesti meidän karvaista rosvoamme kovasti. Se on tosiaankin melkoinen rosvo ja on jo muutaman kerran ehtinyt napata syötävää pöydän nurkalta, kun on silmä välttänyt. Millään ei mene perille, että pöydille ei ole lupa hyppiä. Ja tietysti jokainen kerta, jolloin se ehtii varastaa pöydältä jotain, lisää motivaatiota hyppiä ja kokeilla onneaan. Ehkä se vielä joskus siitä oppii. Muuten se kyllä osaa hienosti jättää toisten tavarat rauhaan ja kuljettelee vain omia lelujaan, mutta tuo ruoka on ylivoimainen kiusaus vastustettavaksi. Nyt joulun aikaan ei Peppi kuitenkaan päässyt ihmisten herkkuihin käsiksi, mutta sai kuitenkin oman erityisherkkunsa eli viereisessä kuvassa näkyvän luun, jota se jälleen kerran kalusi antaumuksella.

Sen verran kilttejä meidän perheessämme on ilmeisesti oltu, että pukki oli tuonut useamman säkillisen paketteja oven taakse. Peppikin sai muutaman oman paketin, jotka se sai itse avata. Muiden paketteihin se ei onneksi koskenut vaikka sitä vähän etukäteen jännitettiinkin. Kuusenkin se on jättänyt onneksi rauhaan. Yhdestä paketista se sai uuden röhkivän possun entisen rikki menneen tilalle. Tämä uusi possu taisi kestää kasassa viitisen minuuttia ja sitten rupesi vanua kertymään lattialle sen viereen. Mihinköhän käyttöön nuo koirien lelut oikein on tehty, kun eivät puremista kestä? No, sehän toisaalta lisää niiden menekkiä, kun eivät ole ikuisia.

Toisesta paketista löytyikin sitten aika miehekkäät eväät - makkaraa ja olutta. Siis koiraversiot molemmista. Joku jo ehti kommentoida, ettei alaikäisille saa antaa olutta, mutta tuo on kyllä ihan alkoholiton versio, että ehkä sitä uskaltaa tarjota. Vielä on kyllä pullo avaamatta, mutta jos sen vaikka uuden vuoden aattona korkkaisi. Makkaroita taas oli enemmänkin kuin nuo kuvassa näkyvät, mutta niistä oli jo muutama hotkaistu ennen kuin ehdin jäljellä olevia pelastamaan. Ilmankos juuri tuo paketti niin kovasti kiinnostikin, kun makkarat haisivat papereiden läpi.

Muuten on tässä melkein viikon verran oltu Pepin kanssa aika hissukseen ja pääasiassa sisällä. Ilmeisesti kovista pakkasista johtuen sen anturat ovat kuivuneet ja se oli ilmeisesti itse nuollut ja pureskellut takatassujen isoimpia anturat niin kovasti, että ne olivat halkeilleet. Varsinkin toisen takajalan antura oli aika pahan näköinen ja selvästi kipeä. Niitä on nyt rasvattu ja pihalla käydessä on käytetty sukkia ja nyt näyttävät jo selvästi paremmilta. Olin aiemmin vakaasti päättänyt, ettei meille mitään koiran töppösiä hankita, mutta niinpä tuli sekin päätös pyörrettyä. Siinä määrin tassuja paleltaa, että yhtenä aamuna kun Pepillä oli takajaloissa sukat ja etujaloissa ei, se istui ihan surkeana pihalla oravamaisessa asennossa etutassut ilmassa. Oli aika hakeminen, että löytyi sellainen tossumalli, joka sopii jalkaan ja vielä pysyykin paikallaan. Onneksi kuitenkin löytyi Rukan tossut, jotka vaikuttavat toimivilta.

Vuodenvaihdetta ja raketteja odottelemme jännityksellä. Mielestäni Peppi ei vaikuta kovin paukkuaralta, mutta saa nähdä, miten se reagoi paukkeeseen aattoiltana. Toivottavasti seurailee rauhassa ja saa nukuttua. Jos jollain lukijoista on hyviä vinkkejä, miten varautua tuohon iltaan, niin saa kertoa. Ajattelin lähinnä käyttää Pepin pihalla ennen pahinta pauketta ja sitten seurailla sen reagointia. Ja lisäksi tietysti koitan olla itse reagoimatta mitenkään, jos se säikkyy ääniä.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Hauskaa Joulua!



Karvakuono kavereineen toivottaa kaikille Hauskaa Joulua ja Onnea Tulevalle Vuodelle!


tiistai 18. joulukuuta 2012

Voittaja 2012

8.12.-9.12. oli Helsingin Messukeskuksessa vuoden suurin koiratapahtuma. Me osallistuimme Pepin kanssa sunnuntain Voittaja 2012 -näyttelyyn, jossa oltiin ensimmäistä kertaa varsinaisessa pentuluokassa, jossa kisaavat 7-9 kuukauden ikäiset koirat. Näyttelyyn valmistauduttiin tällä kertaa oikein pesemällä tuo meidän karvakuono - ensimmäistä kertaa muuten. Aiemmin on vain pesty tassuja ja mahan alusta, mutta nyt pääsi koko koira suihkuun. Ei se ihan nautinto tainnut olla, kuten kuvista voi päätellä, mutta ei ihan kamalakaan kokemus. Ja kuivatessa kastui tietysti myös pesijä...


Näyttely oli aika jännä kokemus jo kokonsa puolesta. Koiria oli sunnuntaina paikalla yli 8000 ja stabyjakin kokonaista 23. Eli arviolta noin 10% Suomessa elävistä rodun edustajista oli paikalla. Liekö sitten johtunut suuresta koiramäärästä vai mistä, mutta kehät olivat jälleen aikataulusta jäljessä. Se kyllä tuntuu tällä vajavaisella näyttelykokemuksella olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Joka näyttelyssä on tainnut tulla päiviteltyä samaa asiaa. Ehdittiinpähän hyvin tutustua näyttelyyn ja oheisohjelmiin ja tietysti jutella uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Peppi oli aika väsähtänyt jo siinä vaiheessa, kun tuli oman arvostelun vuoro. Eihän se raukka oikein malttanut rauhoittua edes omassa häkissään lepäämään, kun oli paljon hälinää ympärillä. Kehässä esiintyminen sujui liikkumisen osalta ihan kivasti, mutta seisominen oli vähän hankalaa, kun olisi ollut niin paljon mukavampi istua lepäilemään. Nyt näyttelyn jälkeen on muuten tullut harjoiteltua tuota seisomista vähän eri tavalla kuin aiemmin. On tehty niin päin, että esittäjä on namin tai lelun kanssa metrin tai parin päässä Pepin edessä ja siitä kehuu ja kiittelee, kun paikallaan seisominen sujuu. Vähän kyllä Peppi tuntuu ihmettelevän, kun palkkaa saa, kun vain seistä tönöttää paikallaan mitään tekemättä.


Pepin kanssa samaan aikaan kehässä oli Emmy, joka vei voiton kaksinkamppailusta. Tällä kertaa Peppi ei saanut kunniapalkintoa. Tuomarina toimi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka arvosteli Pepin näin: "Hieman pitkä runko. Nuori narttu. Suippo kuono. Alaleuan täytyy vielä vahvistua, sillä purenta ei ole täysin tiivis. Tummat silmät. Hyvä lapakulmaus. Rintakehä kaipaa lisää tilavuutta. Selkä saa kiinteytyä. Pitkä lanneosa. Hyvät takakulmaukset. Kaunis turkki." Pepille ei siis tälläkään kertaa tullut uusia näyttelymeriittejä, mutta Pepin isä Reni sen sijaan valittiin rodun parhaaksi ja pääsi sitä myöten mukaan ryhmäkehään. Siellä ei sentään Renille sijoitusta tullut, mutta hieno suoritus kuitenkin! Ja hienoltahan tuo Reni näytti, vai mitä:

Reni-isukki

Nyt jäätiinkin sitten näyttelytauolle hetkeksi aikaa. Tammikuussa olisi Turussa näyttely, mutta siellä ei ole pentuluokkaan, joten se jää meiltä väliin. Eli katsellaan niitä näyttelyitä sitten keväämmällä, kun kaamoksesta on selvitty. Siihen saakka vietellään normaalia kotielämää ja koitetaan muistaa harjoitella perusasioita. Ja keväämmällä täytyy myös koittaa löytää sopivat agility- ja toko-ryhmät, jotta päästään kunnolla harrastamaan...

maanantai 3. joulukuuta 2012

Talven alkua


Kuuraparta
Taas tuli talvi Etelä-Suomeen kertarysäyksellä. Ehdittiin sitä jo odottaakin, kun marraskuu tuntui niin pitkältä ja pimeältä. Nyt riittää lunta taas kolattavaksi ja laskettavaksi. Peppi tuntuu tykkäävän lumessa juoksemisesta vaikka sitä monin paikoin onkin mahaan saakka. Silti se oikein ehdoin tahdoin menee hankeen kahlaamaan. Hankea on myös kiva nuuhkia ja tunkea kuono lumeen. Tuloksena on aikas huvittavan näköinen kuuraparta. Pikku pakkasesta Peppi ei ole moksiskaan. Eilen illalla pakkasta tosin oli jo jonkin verran yli viidentoista asteen ja näytti siltä, kuin tassuja olisi palellut. Ei viitsitty enää kovin pitkää lenkkiä tehdä, kun aina pysähtyessä tassuja piti nostella ilmaan viluisen näköisesti. Lisäksi tassukarvoihin näyttää kertyvän jäätä, jota sitten pitää aina välillä pureskella pois. Täytyy varmaan koittaa leikata karvat varpaiden väleistä mahdollisimman lyhyiksi, jos se vaikka vähentäisi lumen tarttumista.

Peppi pulkkamäessä
Viikonloppuna päästiin kokeilemaan pulkkamäkeäkin. Ihan ensimmäisellä yrityksellä ei tuo mäenlaskun ihanuus vielä Pepille oikein auennut. Ihan kiltisti se istui pulkkaan, mutta heti, kun päästiin liikkeelle, koitti rimpuilla kyydistä pois. Eipä tuosta kuitenkaan näyttänyt sen kummempaa pelkoa tai traumaa jäävän, joten täytyy kokeilla ensi kerralla uudestaan. Ehkä siitä vielä kunnon mäenlaskija saadaan...
Edellisessä blogipäivityksessä mainitsemastani kennelyskästä on päästy eroon eikä siitä missään vaiheessa onneksi suurempaa riesaa tullut. Juoksut taas jatkuvat edelleen. Toivottavasti loppuvat tämän viikon kuluessa, jotta päästään sunnuntaina messukeskukseen näyttelyyn. Tuntuu siltä, että Pepin käyttäytyminen on taas muuttunut. Ennen juoksuja ja niiden alkaessa tuntui kaikki kuuleminen ja uskominen olevan aivan hukassa ja tilalla oli epämääräistä vouhotusta. Nyt vouhotus on vähentynyt ja tuntuu siltä, kuin Peppi olisi taas enemmän oma itsensä. Aika väsyneen oloinen se on kyllä ollut juoksujen aikana. Hyvin jaksaa kyllä ulkoilla ja touhuilla silloin kun touhuillaan, mutta tuntuisi lepäilevän normaalia enemmän. Kuulunee "taudinkuvaan" tuokin.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Juoksuja ja kennelyskää

Tällä viikolla on ollut taas uusia tapahtumia Pepin ja samalla myös meidän muiden elämässä. Tällä kertaa uudet tapahtumat eivät vain ole sieltä mukavimmasta päästä. Viime viikonloppuna alkoi Pepillä kennelyskä. Alkuun ihmettelimme kovasti, että mikä sillä koiralla nyt on kurkussa, kun tuolla tavalla kakoo. Aavistelin kuitenkin, että se voisi olla yskää, kun kakominen toistui vähän väliä. Wikipediasta viisastuneena diagnosoin kakomisen kennelyskäksi. Alkuun tuo yskä oli aika pahankin kuuloista ja häiritsi jo yöuniakin, mutta onneksi se helpotti muutamien päivien kuluttua. Kun yskästä päästiin, alkoi juoksut. Tämä tapahtui torstaina Pepin ollessa tasan 7 kuukautta. Illalla piti siis käydä pöksyostoksilla, jotta pahemmilta sotkuilta vältyttäisiin. Olihan noiden juoksujen alkamista jo vähän aavisteltu, mutta kyllä se silti vähän yllätyksenä tuli, kun ei tuota koirakokemusta vielä tämän enempää ole... Nyt juoksujen aikaan Peppi tuntuu jotenkin olevan tavallistakin höynähtäneempi. Hajut tuntuvat kiinnostavan vielä enemmän kuin normaalisti ja mörköjäkin näkyy siellä täällä. Vähän väliä pitää jotain jäädä ihmettelemään ja varmuuden vuoksi murista. Lieneekö sitten tavanomaisia oireita juoksuisella nartulla?

Harrastukset ja koirapuistovierailut jäävät nyt siis tauolle vähäksi aikaa. Harmi, kun huomenna olisi ollut viimeinen kerta pentukurssia ja lisäksi vielä stabyjen näyttelytreenit, johon oli tarkoitus mennä treenaamaan ja tapaamaan rotukavereita. Toisaalta hyvä, että juoksut tulivat nyt, niin päästään Voittaja-näyttelyyn parin viikon päästä.

Tänään tupsahti Facebookiin iloinen uutinen. Beilalle, jonka pentua alun perin keväällä olimme jonottamassa, syntyi eilen ensimmäinen pentue. Pentuja syntyi yhteensä 13! Näistä kaksi kuitenkin syntyi kuolleena ja pentueessa on lopulta neljä urosta ja seitsemän narttua. Hurja määrä pentuja kuitenkin. Noiden kanssa varmasti töitä riittää. Onnea ja jaksamista pentueelle, emolle ja kasvattajalle!

torstai 15. marraskuuta 2012

Helsingin pentunäyttely 10.11.2012

Viime lauantaina piipahdettiin taas pentunäyttelyssä. Helsingin messukeskuksessa järjestetyssä näyttelyssä Peppi oli viimeistä kertaa mukana pikkupentuluokassa. Mukana oli myös neljä muuta stabya, jotka kuitenkin kisasivat isompien pentujen luokassa. Peppi sai tuomarina toimineelta Eeva Anttiselta kunniapalkinnon ja erinomaiset arvostelut: "Feminiininen, mittasuhteiltaan oikea. Linjoiltaan, ilmeeltään oikeanlainen pää. Korvat oikein. Hyvä kaula. Selässä pehmeyttä. Ikäisekseen riittävä runko. Hyvät raajojen kulmaukset ja käpälät. Normaalit, pentumaiset liikkeet. Oikeanlaatuinen, kiiltävä karvapeite. Esiintyy hyvin." Rotunsa parhaaksi Peppiä ei kuitenkaan valittu vaan tuon kunnian sai isommissa pennuissa kisannut Emmy.

Junior handleriinkin osallistuttiin tälläkin kertaa. Tuossa kehässä Peppi oli jo aivan uupunut eikä oikein olisi jaksanut moisesta touhusta innostua. Sijoitusta ei tullut, mutta kokemusta ja hyviä neuvoja tuomarilta sitäkin enemmän. Tästä on hyvä jatkaa näyttelyharjoituksiin reilun viikon päästä lisää oppia hakemaan.


maanantai 5. marraskuuta 2012

Lahden pentunäyttely 27.10.

Toissa sunnuntaina suuntasimme pentunäyttelyyn Lahteen. Näyttely olikin aika iso. Taisi olla yhteensä noin 800 koiraa. Tällä kertaa näyttelyyn oli ilmoittautunut neljä stabya. Oli kiva nähdä taas muita rodun edustajia, kun ei niihin iltalenkeillä ja koirapuistoissa törmää. Kaikki neljä kisasivat eri luokissa. Oli siis 5-7kk narttu (Peppi), 5-7kk uros (Chili), 7-9kk narttu (Nola) ja 7-9kk uros (Senda). Tuomarina oli Rainer Vuorinen, joka arvosteli Pepin näin: "Hyvät mittasuhteet, mutta hieman kevyt luusto tässä vaiheessa. Pää on vielä kovin kapea. Kauniit silmät ja korvat. Hyvä ylälinja ja kulmaukset ja vapaat liikkeet. Hieman tottumaton näyttelyyn." Tällä kertaa ei kunniapalkintoa tullut, joten ROP- tai ryhmäkehään ei ollut asiaa. Hyvää kokemusta kuitenkin saatiin ja tuomari vaikutti erittäin asiantuntevalta.

Varsinaisen rotukehän lisäksi olimme ilmoittautuneet myös junior handleriin, jota saatiin odottaa pitkälle iltapäivään. Siellä 10-13 vuotiaiden luokkaan oli ilmoittautunut 13 kilpailijaa, joista ihan kaikki eivät kuitenkaan olleet saapuneet paikalle. JH-kehässäkään ei sijoitusta tullut, mutta hyvä ensimmäinen näyttelykokemus ja paljon oppia kuitenkin isommalle tyttärellemme. Seuraava näyttely onkin edessä tulevana lauantaina Helsingin messukeskuksessa. Sielläkin ollaan mukana sekä rotu- että JH-kehässä. Toivottavasti siellä menestytään taas paremmin.

Ensilumikin tuli koettua reilu viikko sitten. Olin odottanut tapahtumasta vähän ihmeellisempää, mutta Peppi tuntuikin suhtautuvan lumeen aika välinpitämättömästi. Kyllähän se nuuski maata ja juoksenteli ympäriinsä pihalla, mutta niin se tekee muutenkin oli lunta tai ei. Odotin, että se menisi jollain tavalla sekaisin tästä ihmeellisestä ilmiöstä, mutta näin ei siis käynyt. No, odotellaan niitä kunnon lumia ja katsotaan sitten, miten reagoi...

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Karkulainen

Tänään se sitten tapahtui. Peppi karkasi pihaltamme ensimmäistä kertaa. Vein sen aamutarpeilleen ja sillä aikaa, kun korjasin jätöksiä pussiin, se huomasi naapurin kissan kuusiaidan takana, löysi sopivan koiranmentävän kolon ja pinkaisi kissan perään. Minä huomasin sivusilmällä vilahduksen vaaleasta kissasta naapuritalon nurkalla, mutta Peppiä en sillä hetkellä huomannut. Se kun on niin tumma, että pimeässä sitä ei ihan heti huomaa. Kun olin saanut pussin suljettua, menin huhuilemaan Peppiä leikkimökin taakse enkä löytänyt sitä enää mistään. Arvasin, että se oli lähtenyt kissan perään ja rupesin heti miettimään, miten pitkälle se menisi ja mistä sitä lähtisi etsimään. Ja muistin, ettei sillä ollut pantaa ja siinä olevaa tunnistelätkää kaulassa. Huutelin sen perään pari kolme minuuttia ja sitten se ilmestyikin toiselle puolelle pihaa aidan taakse, josta kävin sen nostamassa oman pihan puolelle ja kehuin kovasti, kun oli tullut takaisin. Kissa oli siis päässyt karkuun ja Peppi kiertänyt ilmeisesti korttelin ympäri. Tai enhän minä voi tietää, missä saakka olivat käyneet, mutta tuskin tuossa ajassa vielä kovin pitkälle ehti.

Viikonloppuna on siis tiedossa reikien tukkimista kuusiaidan juurelta aitaverkolla. Onhan siitä ollut puhetta jo pitkään, että kyllä Peppi löytää sieltä sopivan kolon jos vaan haluaa, mutta ei ole tullut reikiä tukittua, kun on ollut vahva luottamus siihen, että Peppi pysyy omalla pihalla. No, tulipa tuokin nyt todistettua virheelliseksi kuvitelmaksi. Näköjään vietti kissan perään on sen verran kova, että säännöt ja rajat unohtuvat, kun ei kukaan ole juuri sillä hetkellä kieltämässä. Aiemmin, kun Peppi on nähnyt samaisen kissan aidan takana, se on kyllä kiinnostunut kovasti, mutta ei ole lähtenyt perään, kun sitä on kieltänyt. Nyt en ehtinyt kieltää...

Maanantai-iltanakin oli pienen koiran elämässä vähän jännitystä. Kävelin sen kanssa ensin noin tunnin lenkin ja menimme vielä sen jälkeen koirapuistoon, jossa olikin sopivasti pari mukavaa leikkikaveria. Toinen oli jo vähän vanhempi spanieli ja toinen noin vuoden ikäinen suunnilleen Pepin kokoinen sekarotuinen koira. Varsinkin tämän jälkimmäisen kanssa leikit sujuivat hienosti. Sitten puistoon tuli pariskunta kolmen koiran kanssa. Yksi näistä oli minikokoinen, toinen keskikokoinen ja kolmas vähän isompi. Näistä keskimmäinen oli aika vauhdikas tapaus ja Peppi säikähti sitä aika pahasti, kun se heti alkuun juoksi kovaa vauhtia päin Peppiä. Ei se mitään pahaa aikonut eikä ollut äkäinen, mutta kuitenkin sai Pepin oikein vingahtelemaan pelosta, kun tuli lähelle. Se kyllä jätti Pepin rauhaan heti, kun oli käynyt nuuskimassa ja huomasi, ettei tämä pentu lähde mukaan sen leikkiin. Peppi liimautui peloissaan jalkoihini istumaan ja seurasi koko ajan tarkasti, mitä muut koirat tekivät. Siinä se istua kyhjötti pitkän aikaa, mutta en halunnut lähteä sen kanssa pois puistosta ennen kuin se pääsisi kipsistään. Jonkin ajan kuluttua se rohkaistui sen verran, että lähti jo vähän kauemmas jaloista sen sekarotuisen koiran kanssa, jonka kanssa oli alkuun leikkinyt. Hetkeä myöhemmin se sitten jo menikin ihan oma-aloitteisesti tekemään tuttavuutta tuon pariskunnan ja niiden kolmen koiran kanssa. Häntä heilui ja kaikki oli hyvin, kun puiston arvojärjestys oli saatu selviteltyä ja kukin tiesi paikkansa. Tämän jälkeen oli hyvä lähteä kävelemään kotia kohti.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Puolivuotias Peppi

Huomenna Peppi täyttää jo puoli vuotta ja meillä se on ehtinyt asustella aika tasan neljä kuukautta. Ei se nyt vielä ihan aikuisen mitoissa ole, mutta ei mikään rääpälekään enää. Karvakin on jo enimmäkseen vaihtunut aikuisen koiran karvaan. Tuo karvanvaihto oli muuten aika jännän näköinen prosessi. Ison koiran karva alkoi kasvaa ensin selän päällä ja levisi siitä sivuille päin. Jossain vaiheessa näytti ihan siltä, kuin Pepillä olisi ollut irokeesi, kun keskellä oli erinäköinen karva kuin kyljissä. Turkin väri on myös tummentunut, kuten rodulla on tapana. Kyljissä olleet valkoiset raidat ovat hävinneet kokonaan. Selän päällä on vielä pari pientä valkoista läiskää, mutta näyttäisi siltä, että nekin varmaan tulevat häviämään. Kaulan molemmin puolin olevat valkoiset kolmion malliset alueet ovat myös pienentyneet.

Peppi on kasvanut ihan hyvää tahtia, mutta viime viikkoina kasvu on jo ruvennut hidastumaan. Ruokakaan ei maistu kauhean hyvin. Ei Peppi missään vaiheessa ole mikään kauhea ahmatti ollut, mutta nyt käy välillä jo niin, että ruokakupissa saattaa olla vielä illalla aamulla laitettua ruokaa. Eikä iltaruokakaan välttämättä maistu kokonaan. Edelleen mennään samoilla kuivaruokanappuloilla, joita on käytetty alusta saakka. Niillä Peppi on kasvanut mukavasti ja näyttää oikein hyvävointiselta, joten ei ole ollut mitään syytä vaihtaa ruokavaliota. Eilen tosin annoin aamuruoaksi ja ajankuluksi suoraan pakastimesta jäisen jauhelihapötkön. Se oli kyllä maistunut hyvin, kun ei siitä ollut jäljellä murustakaan, kun palasin kotiin muutaman tunnin reissun jälkeen.

Edellisessä blogitekstissä kaipailtu kuulo on hetkittäin tallella ihan mukavasti. Pari edellistä treenikertaa on sujunut taas paremmin kuin aiemmin. Tänäänkin sujui seuraaminen ja luoksetulo oikein hyvin. Muutaman kerran onnistui jopa paikallaan odottaminen, kun menin muutaman askelen päähän ja palasin takaisin. Tämä ei ole aiemmin toiminut edes kotipihalla. Tekisi jo mieli päästä vähitellen opettelemaan agilityn alkeita, mutta vielä en ole löytänyt sopivaa kurssia, jolle ilmoittautua. Ehkä niitä on keväällä enemmän tarjolla, jos vaan jaksaa sinne saakka odotella.

Peppi ja naapuriin perjantaina kotiutunut 12-viikkoinen gordoninsetteri Luca
Naapuritaloon muutti perjantaina uusi koirakaveri, 12-viikkoinen gordoninsetteri Luca. Tänään Luca oli ensimmäistä kertaa meillä käymässä ja selvisi Pepin käsittelystä ihan hyvin. Peppi on vähän turhan raju ja hössö pienempien koirien kanssa. Kai se on tottunut siihen, että se saa aina vähän höykytystä isommilta koirilta ja jakaa sitä sitten eteenpäin kun pystyy. Luca olisi välillä halunnut ihan rauhassa tutustua paikkoihin, mutta Peppi oli koko ajan kimpussa ja halusi leikkiä. Piti oikein välillä erottaa kaverukset eri huoneisiin, että pikkuinen sai levätä. Ei taida Peppi vielä ymmärtää, että Lucasta kasvaa sitä isompi ja vahvempi ja se saa varmasti vielä tuntea nahoissaan pikkuiselle tekemänsä vääryydet :) Tervetuloa Luca!

Ensi viikonloppuna onkin sitten seuraava pentunäyttely Lahdessa. Siellä kisataan sekä baby-luokassa että junior handlerissa. Aikataulut ja kilpailunumerot tulivat jo postissa ja kisaan näytti ilmoittautuneen neljä stabya. Jännä nähdä, keitä kehässä kohdataan...

maanantai 8. lokakuuta 2012

Kadonneen kuulon metsästys

Olipa kerran pieni, pehmoinen ja suloinen koiranpentu. Luonteeltaan tuo pentu oli vähän ujon puoleinen varsinkin toisten koirien suhteen, äärettömän uteliais ja ennen kaikkea erittäin ihmisrakas. Se oli fiksu ja oppivainen ja ymmärsi nopeasti, mitä sen toivottiin tekevän. Pentu kehittyi ja oppi uusia asioita kiitettävään tahtiin. Se osasi kävellä kauniisti hihnassa, tulla luokse pyydettäessä ja odottaa lupaa ennen kuin koski ruokaansa. Ei kerjännyt eikä häiriköinyt ruokapöydässä olijoita. Koulutuskentällä sivulletulo, seuraaminen ja kontaktin ottaminen toimivat hienosti. Koirapuistossa saattoi parinkymmenen metrin etäisyydeltä sanoa ihan normaalilla äänellä "Peppi, sivulle" ja se keskeytti mitä ikinä oli tekemässä, tuli sivulle, sai palkkansa ja jatkoi puuhiaan. Se oli siis omistajiensa ilo ja ylpeys.

Ikää tuli lisää, pentu kasvoi ja jossain vaiheessa tuntui menettäneen kuulonsa kokonaan - ainakin hetkittäin. Kyllä se edelleen kuulee, kun joku tulee sisään tai menee jääkaapille. Mutta jos sitä vaikkapa kutsuu sisälle omalta takapihalta, se usein käyttäytyy kuin ei olisi kuullutkaan tai ainakaan ei ole ymmärtävinään. Koulutuskentällä kiinnostaa kaikki muu kuin se hihnan toisessa päässä oleva ihminen. Siinä hihnan päässähän se on joka tapauksessa, kiinnitti siihen huomiota tai ei. Maassa olevat hajut ovat paljon kiinnostavampia, samoin metsässä olevat möröt, joita kukaan muu ei vain huomaa. Ehkä se etsii itsekin sitä kadonnutta kuuloaan maasta tai metsästä. Välillä kaikki opitut temput taas onnistuvat todella hienosti. Ei siis vielä heitetä pyyhettä kehään ja kirvestä kaivoon. Varsinkin tutussa paikassa omalla takapihalla moni juttu toimii hienosti. Kysymys on siis vain keskittymisestä ja motivaatiosta. Metsälenkeillä vapaana ollessaan tuo ennen niin ujo ja lähellä pysytellyt pentu näyttää välillä ihan siltä, kuin olisi jonkun pistoksen saanut ja ravaa villisti ympäriinsä. Jopa niin, että on välillä pitkiäkin aikoja näkymättömissä. Tai ehkä ne ajat vaan tuntuvat pitkiltä, kun ei tiedä, missä se menee. Tähän saakka se on kuitenkin aina takaisin luokse tullut. Näyttää siis siltä, että tämän elämänsä alkutaipaleella olevan koirayksilön itseluottamus on lisääntynyt ja usko omiin kykyihin on välillä lähes rajaton. Kunnes joku äkillinen tapahtuma tai vieras lajitoveri taas palauttaa sen takaisin maan pinnalle.

Näyttäisi siis vahvasti siltä, että meidän vintiömme on tulossa murrosikään. Kaipa siihen kuuluu tämä rajojen kokeilu ja kuulon hetkittäinen kadottaminen aivan kuten ihmislapsillakin. Toivottavasti se kuulo vielä jostakin löytyy. Oli se sitten sieltä maasta, jota nuuhkitaan ahkerasti tai metsästä, jossa on mörköjä. Kyllä ne opitut asiat varmasti palaavat vielä mieleen siten, että toimivat ajasta ja paikasta riippumatta eikä valikoiden, kuten tällä hetkellä. Täytyy vaan muistaa toistaa niitä entistä ahkerammin, vaikka eivät aina toimikaan. On se vaan uskottava, että meidän pentumme ei ole niin pieni enää. Pehmoinen ja suloinen se kuitenkin on edelleen.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Tampereen pentunäyttely 29.-30.9.

Kolme mustavalkoista kaveria: Senda, Peppi ja Chili
Viikonloppuna olimme ensimmäisessä varsinaisessa pentunäyttelyssä Tampereella. Aiemminhan olemme käyneet harjoittelemassa mätsäreissä, kun ei neidin ikä ole riittänyt oikeisiin näyttelyihin. Lauantaina olimme paikalla hyvissä ajoin ennen puolta päivää vaikka Pepin kehä oli aikataulunkin mukaan hyvän matkaa iltapäivän puolella. Ilmoittautuneita koiria oli paljon ja kehät sen mukaisesti aikataulusta myöhässä, joten odottaminen venyi pitkäksi. Onneksi paikalla oli seurana Pepin kasvattaja tyttärensä ja tyttären tiibetinspanielipennun kanssa. Ja oli siellä myös muutama muukin staby-pentu, joihin Peppi pääsi tutustumaan. Senda on Peppiä noin kuukauden vanhempi urospentu ja oli mukana lauantain näyttelyssä. Chili puolestaan on noin kuukauden Peppiä nuorempi, eikä näinollen päässyt vielä näyttelyyn mukaan. Odotusaika siis kului mukavasti uusien ja vanhojen tuttujen kanssa vaikka pitkä olikin.
Älä kajoa mun herkkuun...

Kehään päästiin aikanaan ja Peppi sai tuomarina toimineelta Jelena Kruusilta hyvät arvostelut: "5m old baby. Still developing. Correct bones. Feminine head. Correct muzzle. Good neck and topline. Correct front and rear. Moves nicely. Good temperament." Rotukilpailussa oli vastassa Senda ja tuomarin päätös oli "today - ladies first". Peppi oli siis rotunsa paras pentu, sai kunniapalkinnon ja sitä myötä kutsun ryhmäkehään. Odotus siis sai jatkoa.

Keskittyneenä kehässä
Ryhmäkehät alkoivat, kun kaikkien kehien arvostelut oli saatu päätökseen ja aikanaan tuli myös ryhmän 7 vuoro. Tuossa kehässä oli Pepin lisäksi punainen irlanninsetteri, weimarinseisoja ja englanninsetteri. Peppi sijoittui tuossa seurassa kolmanneksi irlanninsetterin viedessä voiton ja weimarinseisojan tullessa toiseksi. Hyvä suoritus siis, kun ottaa huomioon, että Peppi oli juuri yli viisi kuukautta ja mukana oli lähes kaksi kuukautta vanhempiakin koiria. Ja mikä tärkeintä, Pepin esiintyminen kehässä tuntuu kehittyvän kerta kerralta.

Sunnuntain ja lauantain välisen yön satoi ja kenttä oli jälkimmäisenä päivänä vielä märempi kuin ensimmäisenä. Melkoisessa savivellissä saatiin kisata ja koiran saamisessa näyttelykuntoon oli oma urakkansa. Sunnuntain aikataulu oli sellainen, että Pepin kehä oli jo ennen puoltapäivää ja koska koiria oli vähemmän kuin lauantaina, aikataulussakin pysyttiin paremmin. Tuomarina oli tällä kertaa Maret Kärdi, joka arvosteli Pepin seuraavasti: "5kk. Keskikokoa pienempi keskivahvalla raajaluustolla. Pentutuhdissa kunnossa esitetty. Hyvät kulmaukset. Toivoisin jäntevämmät ranteet. Oikeailmeinen ja -muotoinen nartun pää. Hyvin kannetut korvat. Riittävät liikkeet. Toivoisin enemmän temperamenttia. Oikealaatuinen karvapeite, jossa laaja manttelikuvio." Peppi oli rotunsa paras - ja ainoa - ja sai jälleen kunniapalkinnon ja kutsun ryhmäkehään. Tällä kertaa ryhmäkehiinkin päästiin suunnilleen aikataulussa ja kotimatkalle päästiin neljän aikoihin. Tulos oli sama kuin edellisenäkin päivänä eli ryhmän kolmas. Myös kanssakilpailijat olivat samat, ainoastaan irlanninsetteri oli vaihtunut toiseen samanmoiseen. Irlanninsetteri vei jälleen voiton, mutta tällä kertaa toisena oli enlanninsetteri lauantaisen weimarinseisojan sijasta.

Lapsi&koira-kisan voittajat
Sunnuntaina kisattiin myös lapsi ja koira -luokassa. Pienempi tyttäremme oli ensimmäistä kertaa kehässä ja kuunteli tuomarin ohjeita kirjaimellisesti. Taisi vähän jännittää tuo ensimmäinen näyttelyesiintyminen, mutta vanhempia jännitti varmasti vielä enemmän. Peppikin käyttäytyi mallikkaasti ja tuloksena oli kilpailun voitto! Todella hienosti esiinnytty molemmilta!

Tästä ensimmäisestä oikeasta näyttelykokemuksesta innostuneena seuraavat näyttelyilmoittautumisetkin on jo tehty. 28.10. on vuorossa Lahden pentunäyttely, 10.11. Helsingin vastaava ja 9.12. Helsingissä Voittaja 2012 -näyttely, jossa ollaankin jo sitten ihan oikeassa pentuluokassa tämänhetkisen baby-luokan sijaan. Ja eiköhän tähän väliin vielä joitakin mätsäreitäkin mahdu, joissa käydään harjoittelemassa.
Viikonlopun saldo: 2xROP, 2xRYP-3 ja lapsi&koira-kisan voitto

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Näyttelyura avattu

Kehän voittaja palkintolintunsa kanssa
Tänä viikonloppuna alkoi Pepin ura näyttelykoirana. Lauantaina oli Match Show Helsingissä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa ja sunnuntaina Hyvinkäällä. Varsinkin lauantain näyttely oli jännittävä uusi kokemus, kun ei koiralla sen paremmin kuin esittäjänä toimineella emännälläkään ollut aiempaa kokemusta moisesta tapahtumasta. Parikehässä vastassa oli tanskandoggi, joka veti pidemmän korren ja sai punaisen nauhan ja Pepin oli tyytyminen siniseen. Sinisten kehässä ensimmäinen yllätys oli se, että noin 15 koiran joukosta Peppi oli yksi viidestä kehään jääneestä, kun muille sanottiin kiitos ja hyvää päivän jatkoa. Sitten ruvettiin jakamaan ruusukkeita, eikä Pepin nimeä kuulunut. Lopulta Peppi sai kuin saikin kehän voittajan punaisen ruusukkeen ja kutsun best in show -kehään. Siellä ei sijoitusta enää tullut, mutta tulos oli joka tapauksessa paljon hienompi kuin ensimmäisestä näyttelystä osasimme toivoa.

BIS-kehässä
Sunnuntain harrastukset alkoivat pentukurssilla Kellokoskella. Siellä harjoiteltiin taas perusasioita: kontaktia, sivulletuloa, seuraamista, kohtaamista, luoksetuloa ja hypyn alkeita. Nämä tottelevaisuustehtävät ovat ruvenneet sujumaan jo aika hienosti. Joka kerta huomaa, miten Peppi edistyy ja jaksaa keskittyä paremmin. Nyt se jo keskittyy enemmän omistajaansa kuin muihin kentällä oleviin koiriin. Treenit jatkuvat vielä ainakin marraskuulle asti, kun ilmoittauduin seuraavaankin lokakuussa alkavaan penturyhmään. Siellä pääsemme kertaamaan jo opittuja asioita ja luomaan hyvää pohjaa tulevia harrastuksia varten. Lisäksi Peppi käy toisella, keskiviikkoisin järjestettävällä, kurssilla Keravalla vielä noin kuukauden ajan. Tottelevaisuusharjoitusta siis tulee mukavasti.

Aamun treeneistä jatkoimme suoraan Hyvinkään Match Show:hun. Siellä parikehässä oli vastassa Peppiä jonkin verran vanhempi kultainen noutaja. Tuosta kaksintaistelusta irtosi Pepille punainen nauha. Punaisten kehästä ei tällä kertaa tullut sijoitusta, vaikka Peppi kyllä esiintyikin edukseen ja oli kiistatta näyttelyn hienoin koira - meidän mielestämme :) Tärkeintä oli kuitenkin se, että tämän viikonlopun aikana saatiin arvokasta näyttelykokemusta ja näin ollaan valmiimpia parin viikon päästä Tampereella järjestettävään viralliseen pentunäyttelyyn. Niin esittäminen kuin esiintyminenkin on selvästi kehittynyt jo näiden kahden näyttelyn aikana, joten eiköhän tässäkin lajissa harjoitus tee mestarin.



maanantai 27. elokuuta 2012

Pentukurssi ja koirapuistovierailu

Viime torstaina Peppi pääsi ensimmäistä kertaa mukaan pentukurssille, kun rokotusten karenssiaika oli suurin piirtein täynnä. Vähän jännitti etukäteen, kuinka se jaksaa keskittyä minuun, kun ympärillä on paljon vieraita koiria. Kyllähän ne muut koirat sitä kiinnostivatkin, mutta yllättävän hyvin harjoitukset kuitenkin menivät ottaen huomioon, että se tosiaan oli vasta ensimmäistä kertaa tuollaisessa tilanteessa. Kotona toki on harjoiteltu kontaktin ottoa, seuraamista ja luoksetuloa paljonkin. Noutokapula oli kokonaan uusi tuttavuus ja sen merkitystä Peppi ei vielä oikein sisäistänyt. Haisteli kyllä sitä ja välillä otti sen hampaisiinsakin, mutta oli selvästi enemmän kiinnostunut nakinpalasta, joka odotti toisessa kädessäni. No, kurssi jatkuu taas torstaina ja ehkä se kapula on sitten jo sen verran tutumpi, että sitä voisi jo vähän noutaakin. Tuolla kurssilla on muuten mukana saman kasvattajan vain muutaman viikon vanhempi Landseer-pentu, jota Peppi pääsi moikkaamaan kurssin jälkeen. En kyllä ainakaan huomannut, että pennut olisivat oikein enää tunnistaneet toisiaan vaikka viettivätkin ensimmäiset viikkonsa saman katon alla.

Peppi ja pörröinen leikkikaveri
Eilen kävimme ensimmäistä kertaa parin kilometrin päässä sijaitsevassa koirapuistossa. Alkuun olimme siellä vain keskenämme ja Pepillä riitti ihmeteltävää ja tutkittavaa, kun oli niin paljon vieraiden koirien hajuja. Vähän myöhemmin paikalle tuli kolme Chow chow:ta, joista yksi oli vasta kolmekuinen karvapallero. Pennut löysivät yhteiset leikit heti lyhyen tutustumisen jälkeen aikuisten koirien seuratessa helpottuneina sivummalla. Tuo reissu kesti kokonaisuudessaan parisen tuntia ja kotiin päästyämme pikkuinen oli niin väsynyt, että kävi pissalla ja juomassa ja lysähti heti sen jälkeen omaan petiinsä nukkumaan. Täytyy siis vierailla koirapuistossa useamminkin :) Peppi oli vielä illallakin päivän puuhien jäljiltä niin väsynyt, ettei iltalenkistä tahtonut tulla oikein mitään. Eteneminen oli niin tuskaisen hidasta kun istumaan tai makaamaan jäätiin vähän väliä, että metsälenkki jäi väliin ja kiersimme vain muutaman korttelin ympäri.

Tänään olisi illalla tiedossa näyttelyharjoitus, josta olisi toiveissa saada vinkkejä ja neuvoja ensimmäisiä näyttelyitä silmällä pitäen. Syyskuun aikana olisi ohjelmassa pari match show:ta ja yksi oikea näyttely. Ai niin, eilen luin uutisen, että lisää Stabyhoun-pentuja on syntymässä jo ensi viikolla! Lisää infoa löytyy Ohped Dalin blogista.

tiistai 21. elokuuta 2012

4 kk

Huomenna meidän pikkuinen täyttää jo neljä kuukautta. Kyllä aika menee nopeasti. Tuntuu, että vasta oli kevät ja jännitettiin, saadaanko kesäksi pentua vai ei. Vaikka sitä osasi odottaa, että pentu kasvaa ja kehittyy nopeasti, niin kyllä se on kuitenkin ollut yllätys, kuinka nopeasti se muuttuu. Se kasvaa tietysti kokoa valtavaa vauhtia, mutta kehittyy ja oppii myös muuten valtavan nopeasti. Näykkiminen ja pureminen on vähentynyt huomattavasti, hihnassa kulkeminen onnistuu aina vaan paremmin ja yksin oleminenkin alkaa olla jo enemmän rutiinia. Kyllä näissä kaikissa on toki vielä varaa parantaa, mutta edistystä on tapahtunut huomattavasti ihan lyhyessä ajassa. Ja niin sitä näyttäisi tapahtuvan jatkossakin.  Näimme toissa viikonloppuna match show:ssa staby-pennun, joka oli Peppiä pari kuukautta vanhempi. Se näytti ainakin minun silmissäni olevan jo melkein aikuisen mitoissa ja käyttäytyikin ihan eri tavalla kuin tämä meidän nelikuinen hunsvotti. Olihan se tietysti vielä pentumainen, mutta silti ero nelikuiseen oli järkyttävän iso. Tuo match show oli muutenkin aika hauska tapahtuma. Se oli yhdistetty koirien ja hevosten näyttely ja lisäksi siellä oli lelueläinnäyttely, johon pikkutyttömme pääsi mukaan Turre-koiran kanssa. Peppi piti vielä jättää kotiin, koska jälkimmäiset rokotukset oli saatu vasta pari päivää aiemmin.

Lelueläinnäyttelyssä Turren kanssa
Ruusuke ansaittu
Olemme liikkuneet Pepin kanssa paljon metsissä, koska niin Peppi kuin isäntäväkikin viihtyy siellä niin hyvin. Metsälenkit sujuvat hienosti ja Peppi seuraa mukana useimmiten vapaana naru perässään. Hankin parikymmentä metriä pitkän ohuen oranssin köyden ja laitoin sen päähän lukon, jolla se kiinnitetään pantaan. Tuon narun kanssa voi vähän turvallisemmin mielin pitää Peppiä vapaana, kun tarvittaessa voi aina astua narun päälle, jos koira meinaa mennä liian kauas tai vastaan tulee muita koiria tai ihmisiä. Yleensä Peppi pitää hyvin kontaktia meihin eikä mene liian kauas, mutta muista metsässä liikkujista se tietysti kiinnostuu siinä määrin, että haluaisi mennä kaikkia tervehtimään.

Vielä tästä kanttarellikoira tulee...


Tämän viikon lopulla tulee kaksi viikkoa täyteen jälkimmäisistä rokotuksista ja sitten päästään jo liikkumaan vapaammin koirapuistoissa ja erilaisissa tapahtumissa. Ensimmäisiä näyttelyosallistumisiakin on jo suunniteltu ja niihin pitäisi kai alkaa treenaamaan piakkoin. Nuo jäänevät perheen naisväen projekteiksi. Minä keskityn alkuun pentukurssiin ja sen perään pitäisi löytää jostakin lähettyviltä pennuille tarkoitettu agilitykurssi. Ja miksei myös tokoiluakin voisi jatkaa tuon pentukurssin jälkeenkin. Pentukurssia on nyt ollut jo kaksi kertaa, mutta niille kerroille on pitänyt osallistua ilman koiraa, kun eivät nuo rokotukset olleet vielä voimassa. Tällä viikolla pääsee sitten Peppikin mukaan. Jännä nähdä, miten se suoriutuu siellä muiden pentujen seurassa. Peppi kyllä osaa kurssilla tähän saakka harjoitellut asiat kotipihassa, mutta vielä on täysi arvoitus, miten se pystyy keskittymään muiden läsnäollessa. Siitä raporttia seuraavassa blogipäivityksessä...

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kuusi viikkoa koiramaista elämää takana...

Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä blogipäivityksestä ja paljon on ehtinyt tapahtua. Koitetaanpa muistella tärkeimpiä tapahtumia edellisen päivityksen jälkeen... Viime viikon maanantaina kävimme päiväretkellä Fiskarsissa fiilistelemässä käsityöläismeininkiä. On se kyllä hieno paikka ja on siellä taitavia tekijöitä. Melkein tekisi mieli muuttaa sinne ja pistää oma paja pystyyn. Tonttejakin näytti olevan kaupan... Päivä oli aika kolea ja vähän sateinenkin. Tyypillinen suomalainen kesäpäivä siis. Koleasta kelistä huolimatta kiertelimme ruukkialuetta pitkän tovin ja söimme piknik-lounaan ulkona. Peppi ihmetteli kovasti kesyjä sorsia, joita oli iso lauma joen varrella. Fiskarsista löytyy myös suklaanystävän paratiisi, Petris Chocolate Room, jossa kävimme kahvilla ja suklaakakuilla. Varsinkin vadelmatryffelikakku ja mudcake olivan aivan loistavia. Jopa parempia kuin itse tehdyt...

Peppi ja Jekku vauhdissa
Viime viikon loppupuolella huomasimme, että Peppi on jo varsin hyvä metsälenkkikaveri. Kävimme puolentoista tunnin lenkillä metsässä ja se meni todella hienosti. Peppi oli välillä vapaanakin ja pysytteli hienosti lähettyvillä. Hihnassa ollessa se saattaa välillä kiskoa ja välillä taas jäädä haahuilemaan omiaan, mutta vapaana ollessa se seurasi hienosti, missä me liikuimme ja pysytteli mukana. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan tuon lenkin aikana. Kotona lenkin jälkeen kyllä uni maittoi. Muutenkin tuo metsässä lenkkeily näyttää olevan Pepille todella mieluista. Siellä se kulkee hienosti mukana kun taas kadulla kävellessä se jää välillä ihmettelemään hajuja tai makailemaan varjoon, jolloin sitä saa houkutella kaikin keinoin liikkeelle. Tuolla lenkillä Peppi sai myös ensimmäisen punkkinsa korvan taakse. Piti oikein katsoa Googlesta punkin kuva ja varmistaa, että se todella oli punkki ennen sen poistamista. Sen sai näppärästi pois kynämallisella työkalulla. Pieni patti tosin jäi siihen, missä punkki oli ollut. Täytyy näyttää sitä eläinlääkärille seuraavassa rokotuksessa, joka on tulevana perjantaina.

Eilen vein pienemmän tyttömme kaverinsa kanssa Linnanmäelle dokumenttielokuvan kuvauksiin ja jäin viettämään kaupunkipäivää Pepin kanssa. Päivään mahtui kaikenlaista uutta ja jännää. Ajoimme ratikalla Lintsiltä Espalle. Omin jaloin Peppi ei ratikkaan noussut, mutta muuten matka sujui rauhallisesti, kuten kaikissa muissakin kulkuneuvoissa tähän asti. Espalla ihmettelimme vähän aikaa ohikulkevia ihmisiä ja jatkoimme taas ratikalla Eiraan. Sieltä kävelimme Kaivopuistoon ihmettelemään veneitä, vieraita koiria ja valkoposkihanhia. Uunisaareen koitin myös mennä, jotta olisi tullut kokeiltua pieni venematkakin, mutta sinne ei valitettavasti saanut koiria viedä. On kuulemma kaupungin ranta, eikä sinne siitä syystä saa viedä lemmikkejä. Niin ja jälleen yksi terassilounas tuli nautittua Ursulan terassilla. Odotin Pepin nukahtavan pöydän alle kuten aiemmillakin lounasreissuilla, mutta eihän se osannut rauhoittua. Oli liikaa ihmeteltävää varpusissa ja benji-hyppääjissä. Lounaan jälkeen kävelimme lähetystöjen kautta takaisin puistoon, jossa koitin saada Pepin tekemään tarpeensa. Ei onnistunut. Koitin myös saada sen rauhoittumaan päiväunille, kun ei se ollut aamun jälkeen nukkunut. Sekään ei oikein onnistunut. Makaili kyllä puistonpenkin alla, mutta nosti päänsä aina, kun joku käveli ohi. Lopulta oli luovutettava ja lähdettävä takaisin Lintsin suuntaan. Peppi ei siis ollut kunnolla nukkunut eikä tehnyt tarpeitaan kotoa lähdön jälkeen ja iltapäivä oli jo pitkällä. Ratikassa se otti pienet torkut ja oli aivan pöllähtänyt, kun herätin sen Lintsin pysäkillä. Siitä kävelimme taas yhden puiston kautta hakemaan tyttöjä eikä tarpeiden teko edelleenkään onnistunut. Lopulta Peppi joutui taipumaan ja tekemään tarpeensa vieraalle nurmikolle kahdeksan tunnin pidättämisen jälkeen. Melkoinen saavutus pieneltä koiralta...

Omatekoinen aktivointilelu
Kotipäivien aikana olemme harjoitelleet aktiivisesti yksinoloa. Ensi viikon olen vielä lomalla, mutta sen jälkeen Peppi tulee olemaan yksikseen tyttöjen koulupäivän ajan. Silloin siis yksinolon pitäisi sujua ilman suurempia ongelmia. Tähän mennessä pisin aika, jonka Peppi on ollut yksin, on kolmisen tuntia. Ilmeisesti se on ollut suhteellisen rauhallisesti yksin ollessaan, kun ei ole pahemmin paikkoja sotkenut eikä ovia tai kynnyksiä ainakaan näkyvästi raapinut. Ja kun olemme tulleet kotiin, se on aina ottanut meidät todella iloisesti vastaan. Ja usein on myös näyttänyt vasta heränneeltä. Virittelin myös web-kameran, jolla voin seurailla, mitä Peppi puuhaa. En tosin ole käyttänyt sitä kovin aktiivisesti, mutta niillä kerroilla, kun sitä on käytetty, Peppi on näyttänyt rauhoittuvan nopeasti nukkumaan, kun on jäänyt yksin.

Huomenna on ensimmäinen kerta pentukurssia, johon olen meidät ilmoittanut. Peppi ei tosin pääse mukaan kahdelle ensimmäiselle kerralle, kun ei rokotussuoja ole vielä voimassa, mutta menen itse paikan päälle poimimaan vinkit ja harjoittelen Pepin kanssa sitten kotona. Kolmannesta kurssikerrasta eteenpäin pääsemme sitten näkemään, miten Peppi malttaa keskittyä muiden pentujen läsnäollessa.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Huh hellettä!

Tänään taisi olla kesän tähän asti kuumin päivä. Vähän liiankin kuuma sekä Pepin että minun mielestä. Ei oikein jaksa tehdä mitään, mutta ei kai lomalla välttämättä tarvitsekaan. Päivä menikin enimmäkseen terassilla lounasvieraiden kanssa istuskellessa. Mukavasti ja leppoisasti siis. Saa nähdä tuleeko taas yöllä ukkonen. Viime yönä Peppi koki elämänsä ensimmäisen ukkosen. Ainakin minun tietääkseni. Yllättävän leppoisasti se siihen suhtautui vaikka salamointi ja jyrinä oli hyvinkin voimakasta. Alkuun vähän haukkui varsinkin salamoille, mutta rauhottui kuitenkin pian. Menin varmuuden vuoksi pahimman myräkän ajaksi sen lähelle portin ulkopuolelle makaamaan, että se saattoi nähdä, että on turvallista nukkua salamoinnista ja jyrinästä huolimatta. Toivottavasti tämä ukkoskokemus kertoo siitä, ettei Peppi kauheasti tule pelkäämään esimerkiksi uudenvuoden raketteja. Aika näyttää.

Terassikoira
Viime päivinä Pepistä on koulutettu oikein todenteolla terassikoiraa. Kävimme lyhyellä mökkireissulla ja parina päivänä vierailimme Loviisassa ja Porvoossa ja lounastimme ja kahvittelimme terasseilla. Peppi sai siis tottua pöytien alla makoiluun ja odottamiseen ja hienosti sekin sujui. Loviisassa oli vielä haastavan matala sohvapöytä, jolle ruokamme tarjoiltiin. Muutamia kertoja Peppi koitti päästä käsiksi ruokiimme, mutta uskoi sitten, etteivät ne olleet sille tarkoitetut ja tyytyi omiin leluihinsa. Pari yötä siis vietimme mökillä tuolla reissulla ja siellähän Peppi oli aivan elementissään, kun sai juoksennella vapaana pihalla. Alkuun vähän jännitti pitää sitä vapaana, mutta ei se onneksi lähtenyt mihinkään kauemmas pihapiiristä. Mökin pihalla on suuri kivi, jonka päälle tietysti piti päästä kiipeämään. Toiselta reunalta kivi on loivempi, joten siitä on helppo kiivetä. Toiselta reunalta se on puolestaan jyrkempi, joten sieltä on helppo pudota. Ja omia rajojahan piti tietysti kokeilla. Peppi siis meni jyrkälle puolelle istuskelemaan ja hivuttautui vähitellen lähemmäs reunaa kunnes luisui alas kiveltä ja tipahti kiven ja grillikatoksen väliin. Onneksi ei sattunut, mutta sen verran kuitenkin säikähti, ettei enää mennyt liian reunalle.
Peppi kivellä...
... ja kivi ilman Peppiä
Peppi ja Sofi lapion kimpussa
Koirakavereitakin on tässä tullut tapailtua. Blogissa jo aiemmin mainittu sheltti Sofi kävi vierailulla keskiviikkona ja leikit sujuivat jälleen vauhdikkaasti. Eräällä korttelikävelyllä tapasimme tuttaviemme Cavalier Kingcharlesinspanieli Nasun, jonka kanssa siis tehtiin tuttavuutta ensimmäistä kertaa. Tänään myös naapurin kääpiösnautseri Sissi kävi pihallamme tervehtimässä Peppiä. Aika hyvin on siis noita koirakontaktejakin tullut. Pepistä on tullut aika rohkea ja itsevarma uusia koiria tavatessa. Se haluaisi kovasti leikkiä kaikkien kanssa. Varmaankin se kertoo siitä, että sille on syntynyt jonkinlainen perusluottamus muihin koiriin eikä se pidä niitä uhkaavina. Tässä varmasti auttaa sekin, että kasvattajan luona oli paljon koiria ja vielä useaa eri rotua, joiden kanssa se oli tekemisissä. Ja nyt on vielä saatu lisää kokemuksia mukavista koirakavereista. Ulkoillessa olemme pitäneet kiinni siitä, että vieraita koiria ei tervehditä, kun ei täysi rokotussuoja ole vielä voimassa. Ja jatkossakin koitamme pitää kiinni siitä, ettei vieraita koiria tervehdittäisi hihnassa ollessa. Saa nähdä, kuinka hyvin tuo tulee toteutumaan. Jotkut koiranomistajat kun tuntuvat oikein suivaantuvan siitä, kun ei heidän koiransa pääse tutustumaan jokaiseen vastaantulevaan nelijalkaiseen. Syyksi ei aina tunnu kelpaavan sekään, että pentu ei vielä ole täysin rokotettu. Koitamme kuitenkin jatkossakin pysyä valitsemassamme linjassa tässä kohtaamis- ja tervehtimisasiassa.

Loppuun vielä yksi kuva ilman Peppiä: auringonlasku Vesijärvellä Lahdessa

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kuulumisia

Taas näyttää viikko vierähtäneen edellisestä blogipäivityksestä. Viikon varrelle on mahtunut monenlaista aktiviteettia mutta myös ihan leppoisaa kotonaoloakin. Juuri tätä kirjoittaessani on jälleen meneillään yksinoloharjoitus. Niitä on koitettu lisätä, kun ensimmäisten viikkojen aikana ne jäivät aika vähiin. Kävin aamusta Pepin kanssa vähän pidemmällä kävelyllä ja laitoin sen pienen rauhoittumisen jälkeen omaan tilaansa lepäilemään. Sinne se jäi kohtalaisen tyytyväisenä ja näytti nukahtaneen hyvin pian. Tulin itse pihalle puuhailemaan omia juttujani, ettei se kuule ääniä sisältä. Nyt se on ollut omissa oloissaan jo puolisen tuntia. Muutaman kerran se on herännyt ja haukahtanut pari kolme kertaa ja sitten taas jatkanut uniaan. En ole mennyt sisälle sitä katsomaan, kun on niin nopeasti rauhoittunut. Vaikuttaa siis ainakin tällä hetkellä ihan lupaavalta.

Torkuilla häkkiin totuttelemassa
Lauantaina Peppi pääsi taas junamatkalle, kun lähdimme Helsinkiin kameranostoreissulle. Junamatka sujui jälleen leppoisasti. Rautatieasemalla riitti paljon ihmeteltävää ja haisteltavaa. Esimerkiksi vastaan tullut husky-pentu oli selvästi aika pelottava, kun Pepin häntä oli hyvin tiukasti mahan alla. Linja-autopysäkillä tepastelevat pulutkin ihmetyttivät kovasti, kun ne tulivat niin lähelle eivätkä edes näyttäneet väistävän, kun niitä kohti käveli. Kamerakaupassa Peppi oli hienosti. Ja mikäs siinä oli ollessa, kun sai niin paljon huomiota ja rapsutuksia myyjiltä. Yksi myyjistä oli jopa siinä määrin kiinnostunut, että kirjoitti rodun nimen muistiin. Reissu kesti aika pitkään, kun menimme vielä lounaalle pohdiskelemaan, mihin malliin päätyisimme. Peppikin sai syödä lounaansa Kiasman terassilla ja otti pienet torkut. Kamera tuli lopulta ostettua ja palasimme junalla Keravalle ja siitä autolla kotiin. Tällä kertaa tuli muuten tehtyä pissa vieraaseen paikkaan. Ei tietenkään Sanomatalon edessä olevalle nurmikolle, jossa sitä yritimme vaan sisälle kameraliikkeen lattialle. Se taisi olla toisella käynnillä jo riittävän tuttu paikka :)

Eilen jätimme Pepin ja lapset vanhempieni kanssa kotiin ja suuntasimme Tampereelle asuntomessuille. Oli ihan outoa jättää Peppi jonkun muun vahdittavaksi, kun tähän saakka olemme olleet niin tiiviisti sen kanssa ympäri vuorokauden. Hyvin oli kuitenkin päivä sujunut vaikka välillä Peppi olikin normaaliin tapaansa ollut vähän villillä tuulella. Taisi olla itsellä vaikeampaa, kun ei koko ajan tiennyt, mitä sille kuuluu...

Tuntuu siltä, että Peppi on kasvanut ja kehittynyt hurjasti, vaikka eroa ei niin selvästi näekään, kun on sen kanssa koko ajan. Katselin tuossa ensimmäisten päivien aikana otettuja kuvia ja onhan tuo ero kyllä hyvinkin selvä. Niissä kuvissa Peppi on vielä pörröinen ja pehmeä. Nyt karva on jo vaihtunut selvästi karkeampaan. Pää on enää pehmoinen. Sisältä ja ulkoa :) Pepistä on myös monessa mielessä tullut jo isomman ja itsevarmemman oloinen niin hyvässä kuin pahassakin. Välillä se on jo lähtenyt tutkiskelemaan ympäristöä turhankin kauas omasta pihasta kun olemme olleet aidatun alueen ulkopuolella. Eikä ole tullut takaisin kuin hakemalla. Täytyy vaan lisätä luoksetuloharjoituksia entisestään. On se kuitenkin vielä meidän pikkuinen höntti ja hyvä niin :)

Sateessa
Taisi olla sunnuntai-ilta, kun satoi vettä aika rivakasti. Oli Pepin nukkumaanmenoaika ja ennen sitä piti tietysti käydä pihalla iltapissalla. Tunsin itseni vähän hölmöksi seistessäni sateenvarjon kanssa pihalla ja houkutellessani Peppiä mukaan. Neiti hienohelma istui katetulla terassilla olevalla matolla, etteivät tassut pääse kastumaan. No tuli ne tarpeet lopulta hoidettua, niin päästiin nukkumaan. Onneksi ei ollut naapureita pihalla katselemassa tuolla kelillä tätä meidän episodia.

Peppi on muuten ilmeisesti sitä mieltä, että senkin on saatava välillä komentaa minua. Varsinkin silloin, kun se koittaa saada minua leikkimään näykkimällä ja haukkumalla - joka muuten on ärsyttävä tapa, josta koitamme päästä eroon - ja käsken sen lopettaa ja koitan kääntyä pois päin ja tehdä jotain muuta. Se innostuu haukkumaan ja murisemaan minulle ja minä koitan vastata samalla mitalla. Tähän saakka olen mielestäni vielä selvinnyt voittajana näistä testeistä ja ollut se, joka on leikin lopettanut. Naapuritkaan eivät ole rohjenneet mitään mainita vaikka voin kuvitella, että se näyttää vähintäänkin erikoiselta, kun aikuinen mies ja koiranpentu haukkuvat ja murisevat toisilleen. Korrektia porukkaa...

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Matkailu avartaa...

Ensimmäinen junamatka
Nuoren koiran elämässä on taas tapahtunut kaikkea jännittävää. Tiistaina koettiin ensimmäinen junamatka ja VR:n luotettavuus tuli jälleen kerran todistettua. Matka oli Keravalta Pukinmäkeen N-junalla. Saavuimme asemalle hyvissä ajoin ennen junan lähtöä vain kuullaksemme kuulutuksen, jossa kerrottiin, että kyseinen junavuoro on peruttu. Menimme selvittelemään seuraavaa vuoroa ja sekin oli peruttu. Onneksi jo sitä seuraava kulki normaalisti ja pääsimme matkaan puolisen tuntia myöhässä. Paluumatkalla puolestaan tuli junassa kuulutus, että lipunmyyntilaite ei toimi eikä junasta siten saa ostettua lippua. Pahoittelivat vielä. Hyvä VR. Junakokemus sinänsä oli hyvä. Peppi oli ihan nätisti ja lähinnä makaili jaloissamme penkin alla. Mitään suurempaa pelkoa ei ollut havaittavissa. Pukinmäessä kävelimme puolisen kilometriä ja se oli kyllä jännittävää. Autotiellä aivan vieressä kun kulki meluisia busseja ja kuorma-autoja. Ne vähän pelottivat, mutta kyllä Peppi pian huomasi, ettei niistä suurta vaaraa ole vaikka isoja ja äänekkäitä ovatkin. Pepillä on muuten vähän jännä "ongelma". Se ei osaa käydä pissalla muualla kuin omalla pihalla. Niin ja omassa olohuoneessa. Tuonkin matkan ajan se pidätteli ja meni pissalle heti, kun pääsi taas omalle pihalle. Siis noin viiden tunnin kuluttua edellisestä kerrasta. Ja olen kuullut sanottavan, että tuon ikäinen pentu ei muka pysty vielä pidättämään...

Tänään oli vuorossa ensimmäinen rokotus ja samalla eläinlääkärin tarkastus. Tuo reissu sujui oikein hyvin. Eläinlääkäriasemalla Peppi luonnollisesti kierteli ympäriinsä odotushuoneessa haistelemassa vieraiden eläinten tuoksuja. Vastaanottohuoneessa se oli ihan nätisti ja rennosti ja antoi lääkärin tutkia pahemmin vastaan taistelematta. Kyllähän lääkäriä tietysti vähän piti maistaa, mutta se kuuluu asiaan. Kaikki oli Pepillä kuten tuon ikäisellä pennulla kuuluukin. Ja rokotusta se ei edes ehtinyt huomata, kun sai samalla hetkellä herkkuja suuhunsa. Ei tullut minkäänlaista lääkäripelkoa siis ja varasimme seuraavan käyntimmekin saman tien.

Tellu kurittaa Peppiä...
... ja Peppi Tellua
Illalla meillä kävi vielä vierailulla Tellu-niminen labbispentu perheensä kanssa. Tellu on noin kuukauden verran Peppiä vanhempi ja kooltaan jo huomattavasti suurempi. Leikit alkoivat hyvin pian Pepin herättyä torkuilta ja näyttivät välillä hyvinkin rajuilta. Hännät kuitenkin heiluivat - siis silloin, kun eivät olleet jalkojen välissä tai toisen hampaissa - joten molemmat olivat leikissä hyvin mukana. Välillä piti kuitenkin erottaa pennut toisistaan, kun näytti siltä, että molemmat väsyivät, mutta kumpikaan ei osannut lopettaa. Jossakin vaiheessa jo huolestuimme, kun Pepin etujalkojen kohdalla turkissa näkyi vähän verta. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa pahemmin älähtänyt kivusta. Erotimme pennut toisistaan ja tutkimme, mistä veri voisi olla peräisin. Pepin turkissa veri oli ihan pinnassa, joten siinä haava ei voinut olla. Tellultakaan ei löytynyt haavoja mistään, mutta hammas oli irronnut ja veri oli siis päätynyt Pepin turkkiin sen ikenestä. Tellun hampaat ovat parhaillaan vaihtumassa pysyviin, joten mistään sen vaarallisemmasta ei onneksi ollut kysymys.

Oli hauska nähdä vähän Peppiä vanhempi pentu ja huomata, miten koiran olemus ja käyttäytyminen muuttuu niinkin lyhyessä ajassa kuin kuukaudessa. Tellukin on kuulemma ollut ihan samanlainen näykkivä ja pureskeleva höntti kuin Peppi on tällä hetkellä. Ehkä siis jo kuukauden päästä tuo taipumus on helpottanut Pepilläkin. Vaikka on se kyllä aika suloinen tällaisena pehmoisena riiviönäkin :) Kyllä se pentuaika vaan taitaa mennä ohi turhankin nopeasti. Täytyy muistaa nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää...

Puutarhuri
Siis ei palkkiota vai?
Jos mä oon tälleen söpösti, niin annatko palkkion?



lauantai 7. heinäkuuta 2012

Toinen viikko

Pahvipelko voitettu
Peppi ja Sofi
Nyt alkaa olla toinenkin viikko elämää yhdessä Pepin kanssa täynnä. Sen verran hyvin on sujunut ja siinä määrin olemme jo tähän koiraperheen elämään tottuneet, että olemme oikein miettineet, miten olemme aiemmin osanneet ilman koiraa ollakaan. Tuntuu siltä, että Peppikin on oppinut hienosti talon tavoille ja kasvaa ja viisastuu oikein silmissä. Pureminen ja näykkiminen on vähentynyt varmaan osin luonnostaan ja osin johdonmukaisen kieltämisen seurauksena. Sisällä sattuu vahinkoja aina vain vähempi. Siinä tietysti auttaa se, että vietämme niin paljon aikaa pihalla, kun on ollut mukavia kelejä. Hihnassa kävelykin sujuu useimmiten oikein mallikkaasti varsinkin vieraissa paikoissa.

Matkalla Tamminiemeen...
Viikon varrella meillä on käynyt useitakin vieraita Peppiä katsomassa. On päästy tutustumaan uusiin lapsiin ja aikuisiin. Lasten kanssa saa olla vähän varovainen, kun Peppi ei oikein vielä ymmärrä, että kaikki pienet lapset eivät lähde mukaan leikkiin, kun niitä varovasti näykkäisee... Uuteen koirakaveriinkin Peppi pääsi tutustumaan, kun sheltti Sofi kävi meillä kylässä keskiviikkona. Pienen alkuihmettelyn jälkeen yhteiset leikit sujuivat hienosti. Olemme myös liikkuneet uusissa paikoissa ja totutelleet ohi kulkeviin autoihin, ihmisiin ja koiriin, toreihin, puistoihin ja meren rantaan. Niin ja yksi toimistovisiittikin on jo takana. Pepistä tulisi hieno konttorikoira. Lisäksi Peppi on ollut mukana lounaalla terassilla ja jätskillä Tamminiemessä. Peppi on muuten hieno automatkustaja. Se on löytänyt oman paikkansa etumatkustajan jalkatilasta ja kulkee siellä aina ihan kiltisti ja tyytyväisenä. Hieno juttu ja helpottaa elämäämme huomattavasti.

Paljon kaikkea uutta on siis tapahtunut pienen koiran elämässä. Ensi viikolla onkin sitten vuorossa ainakin yksinoloharjoituksia ja ensimmäinen rokotus...

... jätskin kiilto silmissä