Toivo elää...

Tänä iltana olin yhteydessä Ohped Dal kenneliin ja kuulin, että narttu nimeltä Tessa on kuin onkin kantava. Juttelimme pitkään Tessasta ja koirista ylipäätään ja kuulemani perusteella Tessa vaikuttaisi juuri sellaiselta koiralta, jonka pennun mielellään ottaisi; iloinen ja reipas koira, nuorempana vähän rasavilli ja vanhemmiten viisastunut ja lisäksi ollut täysin terve koko seitsenvuotisen ikänsä. Hyvät lähtökohdat erinomaisille pennuille siis.

Tessan pennut syntyvät huhtikuun lopulla ja siihen saakka on tietysti arvoitus, kuinka suuri lauma niitä tulee. Pennuille olisi ottajia enemmän kuin tarpeeksi, joten toivotaan, että niitä tulee mieluummin enemmän kuin vähemmän ja että meidänkin perheeseemme riittäisi niistä yksi. Jännitys siis jatkuu...

Epäonnea

Sain nyt viikonloppuna Hazebadista viestin, että valitettavasti tälläkään kerralla ei ollut onni mukana Beilan astuttamisessa ja pentuja ei sille suotu. Toivottavasti vielä jossain vaiheessa käy Beilan kanssa parempi tuuri. Sain kuitenkin samassa viestissä tiedon, että Ohped Dal kennelissä oli astutettu narttu samoihin aikoihin Beilan kanssa. Seuraavaksi siis olen yhteydessä siihen suuntaan ja jäämme katsomaan, kuinka koiranhankintamme etenee...

Taustoja

Tässä blogissa tullaan seuraamaan perheemme ensimmäisen koiran odotusta, hankintaa ja aikanaan myös elämää sen kanssa. "Perheemme" tarkoittaa siis vanhempia sekä kahta tytärtä, joista toinen käy kolmatta luokkaa ja toinen aloittaa koulutaipaleensa ensi syksynä. Vanhempien iästä ei sen enempää kuin että jossain siellä keski-iän kynnyksellä. Kummalla puolella kynnystä, se on tulkinnan varaista. Kirjoittaja, siis minä, olen perheen isähahmo.

Kuten tuossa jo mainitsinkin, kyseessä on ensimmäisen koiramme hankinta. Aiempaa koirakokemusta ei kellään meistä ole merkittävissä määrin. Haaveilin jo joskus lapsena bordercolliesta, mutta silloin eivät vanhempani ajatukselle lämmenneet, joten koiraa ei koskaan tullut hankittua. Ajatus koiran hankinnasta oli pitkään haudattuna johonkin syvälle. Oli koulut, armeijat, opiskelut, pienet lapset ja muut hässäkät. Lisäksi perheemme äitihahmon allergiataipumus vaikutti siihen, että ajatusta ei missään vaiheessa sen kummemmin herätelty henkiin. Aika kului, lapset kasvoivat, talo tuli rakennettua ja muutenkin elämä vähän tasaantui. Jotain kuitenkin tuntui puuttuvan. Joku, jota pitää sylissä, paijata ja rapsutella. Ja jonka kanssa puuhastella kaikkea mukavaa. Hauva siis. Jossain vaiheessa viime vuonna oli jo jotain vihjailua siihen suuntaan, että jokin lemmikki voisi olla mukava. Perheemme naisväen suunnalta siis. Minä en asialle lämmennyt, koska olin edelleen siinä käsityksessä, ettei koira tulisi kysymykseen. Ja minä kun en ole mitään kilpikonnaihmisiä. Joskus vuodenvaihteen tienoilla olimme sitten koko perheen voimin ulkoilemassa lähimetsässä ja lapset rupesivat taas puhumaan, että jokin lemmikki olisi kiva. Olin taas pitkästä aikaa saanut jonkinlaista inspiraatiota hauvan hankintaan ja vastasin, että meille tulee koira tai ei mitään. Ja että koiraa ei tule, kun äiti on allerginen. Tämä allergia siis oli jo vuosia ollut se lapsille kerrottu syy siihen, ettei meille hankita mitään karvaista elukkaa. Äitihahmo kuitenkin totesi, että se allergia ei ilmeisesti enää vaivaa vaan on näin kypsemmällä iällä helpottanut. Jotain hyötyä ikääntymisestäkin. :) Siitä se ajatus sitten lähti. Saatan toisinaan olla ehkä vähän ehdoton. Sen lisäksi, että koira on ainoa lemmikki, jonka taloomme kelpuutan, myös rodun suhteen olin hiukan joustamaton. Eli ajatukseni oli, että meille tulee se aikanaan haaveilemani borderi tai ei mitään.

Rupesimme sitten tutustumaan tarkemmin borderiin ja siitä tuli sellainen käsitys, että se saattaisi olla vähän liian vaativa rotu näin aloitteleville koiraharrastajille. Koko perhe on kyllä innoissaan mukana tässä hankintaprosessissa ja kaikki haluavat harrastaa ja ulkoilla koiran kanssa sitten aikanaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, säilyykö alkuinnostus vai hiipuuko se. Siksi pläräsimme koirakirjoja ja nettisivuja ja koitimme etsiä helpompaa vaihtoehtoa borderille. Ei löytynyt ainoatakaan, jonka olisin kelpuuttanut. Kunnes kohdalle sattui meille entuudestaan täysin tuntematon rotu - stabyhoun. Sehän vaikutti juuri sopivalta ainakin rotumäärittelyn ja erilaisten kuvausten perusteella. Ehkä vähän vähemmän aktiviteettia vaativa kuin se borderi, mutta kuitenkin sellainen, jonka kanssa voi harrastaa melkein mitä tahansa. Ja luonteeltaan uskollinen, älykäs, iloinen ja omistajaansa kiintynyt. Ja söpökin vielä. :) Eli hyvältä vaikutti. Otin sitten yhteyttä muutamaan kasvattajaan ja sain selville, että Hazebadissa oli juuri yksi pentue syntynyt ja kesäksi oli suunnitteilla seuraava. Jo syntyneen pentueen kaikki pennut oli luonnollisesti varattu. Kävimme paikan päällä tutustumassa rotuun ja jäimme koukkuun saman tien. Mahtavia koiria ja söpöjä pentuja! Teimme saman tien varauksen seuraavan pentueen pennusta ja jäimme odottamaan uutisia Beilan juoksujen alkamisesta ja astuttamisesta. Viesti Beilan astuttamisesta tuli hiihtolomaviikolla. Edellisessä astutusyrityksessä Beila oli jäänyt tyhjäksi, joten nyt odotamme siis jännityksellä tietoa, kuinka tällä kertaa on onnistuttu...

Point of no return...