Huh hellettä!

Tänään taisi olla kesän tähän asti kuumin päivä. Vähän liiankin kuuma sekä Pepin että minun mielestä. Ei oikein jaksa tehdä mitään, mutta ei kai lomalla välttämättä tarvitsekaan. Päivä menikin enimmäkseen terassilla lounasvieraiden kanssa istuskellessa. Mukavasti ja leppoisasti siis. Saa nähdä tuleeko taas yöllä ukkonen. Viime yönä Peppi koki elämänsä ensimmäisen ukkosen. Ainakin minun tietääkseni. Yllättävän leppoisasti se siihen suhtautui vaikka salamointi ja jyrinä oli hyvinkin voimakasta. Alkuun vähän haukkui varsinkin salamoille, mutta rauhottui kuitenkin pian. Menin varmuuden vuoksi pahimman myräkän ajaksi sen lähelle portin ulkopuolelle makaamaan, että se saattoi nähdä, että on turvallista nukkua salamoinnista ja jyrinästä huolimatta. Toivottavasti tämä ukkoskokemus kertoo siitä, ettei Peppi kauheasti tule pelkäämään esimerkiksi uudenvuoden raketteja. Aika näyttää.

Terassikoira

Viime päivinä Pepistä on koulutettu oikein todenteolla terassikoiraa. Kävimme lyhyellä mökkireissulla ja parina päivänä vierailimme Loviisassa ja Porvoossa ja lounastimme ja kahvittelimme terasseilla. Peppi sai siis tottua pöytien alla makoiluun ja odottamiseen ja hienosti sekin sujui. Loviisassa oli vielä haastavan matala sohvapöytä, jolle ruokamme tarjoiltiin. Muutamia kertoja Peppi koitti päästä käsiksi ruokiimme, mutta uskoi sitten, etteivät ne olleet sille tarkoitetut ja tyytyi omiin leluihinsa. Pari yötä siis vietimme mökillä tuolla reissulla ja siellähän Peppi oli aivan elementissään, kun sai juoksennella vapaana pihalla. Alkuun vähän jännitti pitää sitä vapaana, mutta ei se onneksi lähtenyt mihinkään kauemmas pihapiiristä. Mökin pihalla on suuri kivi, jonka päälle tietysti piti päästä kiipeämään. Toiselta reunalta kivi on loivempi, joten siitä on helppo kiivetä. Toiselta reunalta se on puolestaan jyrkempi, joten sieltä on helppo pudota. Ja omia rajojahan piti tietysti kokeilla. Peppi siis meni jyrkälle puolelle istuskelemaan ja hivuttautui vähitellen lähemmäs reunaa kunnes luisui alas kiveltä ja tipahti kiven ja grillikatoksen väliin. Onneksi ei sattunut, mutta sen verran kuitenkin säikähti, ettei enää mennyt liian reunalle.

Peppi kivellä...

... ja kivi ilman Peppiä

Peppi ja Sofi lapion kimpussa

Koirakavereitakin on tässä tullut tapailtua. Blogissa jo aiemmin mainittu sheltti Sofi kävi vierailulla keskiviikkona ja leikit sujuivat jälleen vauhdikkaasti. Eräällä korttelikävelyllä tapasimme tuttaviemme Cavalier Kingcharlesinspanieli Nasun, jonka kanssa siis tehtiin tuttavuutta ensimmäistä kertaa. Tänään myös naapurin kääpiösnautseri Sissi kävi pihallamme tervehtimässä Peppiä. Aika hyvin on siis noita koirakontaktejakin tullut. Pepistä on tullut aika rohkea ja itsevarma uusia koiria tavatessa. Se haluaisi kovasti leikkiä kaikkien kanssa. Varmaankin se kertoo siitä, että sille on syntynyt jonkinlainen perusluottamus muihin koiriin eikä se pidä niitä uhkaavina. Tässä varmasti auttaa sekin, että kasvattajan luona oli paljon koiria ja vielä useaa eri rotua, joiden kanssa se oli tekemisissä. Ja nyt on vielä saatu lisää kokemuksia mukavista koirakavereista. Ulkoillessa olemme pitäneet kiinni siitä, että vieraita koiria ei tervehditä, kun ei täysi rokotussuoja ole vielä voimassa. Ja jatkossakin koitamme pitää kiinni siitä, ettei vieraita koiria tervehdittäisi hihnassa ollessa. Saa nähdä, kuinka hyvin tuo tulee toteutumaan. Jotkut koiranomistajat kun tuntuvat oikein suivaantuvan siitä, kun ei heidän koiransa pääse tutustumaan jokaiseen vastaantulevaan nelijalkaiseen. Syyksi ei aina tunnu kelpaavan sekään, että pentu ei vielä ole täysin rokotettu. Koitamme kuitenkin jatkossakin pysyä valitsemassamme linjassa tässä kohtaamis- ja tervehtimisasiassa.

Loppuun vielä yksi kuva ilman Peppiä: auringonlasku Vesijärvellä Lahdessa

Kuulumisia

Taas näyttää viikko vierähtäneen edellisestä blogipäivityksestä. Viikon varrelle on mahtunut monenlaista aktiviteettia mutta myös ihan leppoisaa kotonaoloakin. Juuri tätä kirjoittaessani on jälleen meneillään yksinoloharjoitus. Niitä on koitettu lisätä, kun ensimmäisten viikkojen aikana ne jäivät aika vähiin. Kävin aamusta Pepin kanssa vähän pidemmällä kävelyllä ja laitoin sen pienen rauhoittumisen jälkeen omaan tilaansa lepäilemään. Sinne se jäi kohtalaisen tyytyväisenä ja näytti nukahtaneen hyvin pian. Tulin itse pihalle puuhailemaan omia juttujani, ettei se kuule ääniä sisältä. Nyt se on ollut omissa oloissaan jo puolisen tuntia. Muutaman kerran se on herännyt ja haukahtanut pari kolme kertaa ja sitten taas jatkanut uniaan. En ole mennyt sisälle sitä katsomaan, kun on niin nopeasti rauhoittunut. Vaikuttaa siis ainakin tällä hetkellä ihan lupaavalta.

Torkuilla häkkiin totuttelemassa

Lauantaina Peppi pääsi taas junamatkalle, kun lähdimme Helsinkiin kameranostoreissulle. Junamatka sujui jälleen leppoisasti. Rautatieasemalla riitti paljon ihmeteltävää ja haisteltavaa. Esimerkiksi vastaan tullut husky-pentu oli selvästi aika pelottava, kun Pepin häntä oli hyvin tiukasti mahan alla. Linja-autopysäkillä tepastelevat pulutkin ihmetyttivät kovasti, kun ne tulivat niin lähelle eivätkä edes näyttäneet väistävän, kun niitä kohti käveli. Kamerakaupassa Peppi oli hienosti. Ja mikäs siinä oli ollessa, kun sai niin paljon huomiota ja rapsutuksia myyjiltä. Yksi myyjistä oli jopa siinä määrin kiinnostunut, että kirjoitti rodun nimen muistiin. Reissu kesti aika pitkään, kun menimme vielä lounaalle pohdiskelemaan, mihin malliin päätyisimme. Peppikin sai syödä lounaansa Kiasman terassilla ja otti pienet torkut. Kamera tuli lopulta ostettua ja palasimme junalla Keravalle ja siitä autolla kotiin. Tällä kertaa tuli muuten tehtyä pissa vieraaseen paikkaan. Ei tietenkään Sanomatalon edessä olevalle nurmikolle, jossa sitä yritimme vaan sisälle kameraliikkeen lattialle. Se taisi olla toisella käynnillä jo riittävän tuttu paikka :)

Eilen jätimme Pepin ja lapset vanhempieni kanssa kotiin ja suuntasimme Tampereelle asuntomessuille. Oli ihan outoa jättää Peppi jonkun muun vahdittavaksi, kun tähän saakka olemme olleet niin tiiviisti sen kanssa ympäri vuorokauden. Hyvin oli kuitenkin päivä sujunut vaikka välillä Peppi olikin normaaliin tapaansa ollut vähän villillä tuulella. Taisi olla itsellä vaikeampaa, kun ei koko ajan tiennyt, mitä sille kuuluu...

Tuntuu siltä, että Peppi on kasvanut ja kehittynyt hurjasti, vaikka eroa ei niin selvästi näekään, kun on sen kanssa koko ajan. Katselin tuossa ensimmäisten päivien aikana otettuja kuvia ja onhan tuo ero kyllä hyvinkin selvä. Niissä kuvissa Peppi on vielä pörröinen ja pehmeä. Nyt karva on jo vaihtunut selvästi karkeampaan. Pää on enää pehmoinen. Sisältä ja ulkoa :) Pepistä on myös monessa mielessä tullut jo isomman ja itsevarmemman oloinen niin hyvässä kuin pahassakin. Välillä se on jo lähtenyt tutkiskelemaan ympäristöä turhankin kauas omasta pihasta kun olemme olleet aidatun alueen ulkopuolella. Eikä ole tullut takaisin kuin hakemalla. Täytyy vaan lisätä luoksetuloharjoituksia entisestään. On se kuitenkin vielä meidän pikkuinen höntti ja hyvä niin :)

Sateessa

Taisi olla sunnuntai-ilta, kun satoi vettä aika rivakasti. Oli Pepin nukkumaanmenoaika ja ennen sitä piti tietysti käydä pihalla iltapissalla. Tunsin itseni vähän hölmöksi seistessäni sateenvarjon kanssa pihalla ja houkutellessani Peppiä mukaan. Neiti hienohelma istui katetulla terassilla olevalla matolla, etteivät tassut pääse kastumaan. No tuli ne tarpeet lopulta hoidettua, niin päästiin nukkumaan. Onneksi ei ollut naapureita pihalla katselemassa tuolla kelillä tätä meidän episodia.

Peppi on muuten ilmeisesti sitä mieltä, että senkin on saatava välillä komentaa minua. Varsinkin silloin, kun se koittaa saada minua leikkimään näykkimällä ja haukkumalla - joka muuten on ärsyttävä tapa, josta koitamme päästä eroon - ja käsken sen lopettaa ja koitan kääntyä pois päin ja tehdä jotain muuta. Se innostuu haukkumaan ja murisemaan minulle ja minä koitan vastata samalla mitalla. Tähän saakka olen mielestäni vielä selvinnyt voittajana näistä testeistä ja ollut se, joka on leikin lopettanut. Naapuritkaan eivät ole rohjenneet mitään mainita vaikka voin kuvitella, että se näyttää vähintäänkin erikoiselta, kun aikuinen mies ja koiranpentu haukkuvat ja murisevat toisilleen. Korrektia porukkaa...

Matkailu avartaa...

Ensimmäinen junamatka

Nuoren koiran elämässä on taas tapahtunut kaikkea jännittävää. Tiistaina koettiin ensimmäinen junamatka ja VR:n luotettavuus tuli jälleen kerran todistettua. Matka oli Keravalta Pukinmäkeen N-junalla. Saavuimme asemalle hyvissä ajoin ennen junan lähtöä vain kuullaksemme kuulutuksen, jossa kerrottiin, että kyseinen junavuoro on peruttu. Menimme selvittelemään seuraavaa vuoroa ja sekin oli peruttu. Onneksi jo sitä seuraava kulki normaalisti ja pääsimme matkaan puolisen tuntia myöhässä. Paluumatkalla puolestaan tuli junassa kuulutus, että lipunmyyntilaite ei toimi eikä junasta siten saa ostettua lippua. Pahoittelivat vielä. Hyvä VR. Junakokemus sinänsä oli hyvä. Peppi oli ihan nätisti ja lähinnä makaili jaloissamme penkin alla. Mitään suurempaa pelkoa ei ollut havaittavissa. Pukinmäessä kävelimme puolisen kilometriä ja se oli kyllä jännittävää. Autotiellä aivan vieressä kun kulki meluisia busseja ja kuorma-autoja. Ne vähän pelottivat, mutta kyllä Peppi pian huomasi, ettei niistä suurta vaaraa ole vaikka isoja ja äänekkäitä ovatkin. Pepillä on muuten vähän jännä "ongelma". Se ei osaa käydä pissalla muualla kuin omalla pihalla. Niin ja omassa olohuoneessa. Tuonkin matkan ajan se pidätteli ja meni pissalle heti, kun pääsi taas omalle pihalle. Siis noin viiden tunnin kuluttua edellisestä kerrasta. Ja olen kuullut sanottavan, että tuon ikäinen pentu ei muka pysty vielä pidättämään...

Tänään oli vuorossa ensimmäinen rokotus ja samalla eläinlääkärin tarkastus. Tuo reissu sujui oikein hyvin. Eläinlääkäriasemalla Peppi luonnollisesti kierteli ympäriinsä odotushuoneessa haistelemassa vieraiden eläinten tuoksuja. Vastaanottohuoneessa se oli ihan nätisti ja rennosti ja antoi lääkärin tutkia pahemmin vastaan taistelematta. Kyllähän lääkäriä tietysti vähän piti maistaa, mutta se kuuluu asiaan. Kaikki oli Pepillä kuten tuon ikäisellä pennulla kuuluukin. Ja rokotusta se ei edes ehtinyt huomata, kun sai samalla hetkellä herkkuja suuhunsa. Ei tullut minkäänlaista lääkäripelkoa siis ja varasimme seuraavan käyntimmekin saman tien.

Tellu kurittaa Peppiä...

... ja Peppi Tellua

Illalla meillä kävi vielä vierailulla Tellu-niminen labbispentu perheensä kanssa. Tellu on noin kuukauden verran Peppiä vanhempi ja kooltaan jo huomattavasti suurempi. Leikit alkoivat hyvin pian Pepin herättyä torkuilta ja näyttivät välillä hyvinkin rajuilta. Hännät kuitenkin heiluivat - siis silloin, kun eivät olleet jalkojen välissä tai toisen hampaissa - joten molemmat olivat leikissä hyvin mukana. Välillä piti kuitenkin erottaa pennut toisistaan, kun näytti siltä, että molemmat väsyivät, mutta kumpikaan ei osannut lopettaa. Jossakin vaiheessa jo huolestuimme, kun Pepin etujalkojen kohdalla turkissa näkyi vähän verta. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa pahemmin älähtänyt kivusta. Erotimme pennut toisistaan ja tutkimme, mistä veri voisi olla peräisin. Pepin turkissa veri oli ihan pinnassa, joten siinä haava ei voinut olla. Tellultakaan ei löytynyt haavoja mistään, mutta hammas oli irronnut ja veri oli siis päätynyt Pepin turkkiin sen ikenestä. Tellun hampaat ovat parhaillaan vaihtumassa pysyviin, joten mistään sen vaarallisemmasta ei onneksi ollut kysymys.

Oli hauska nähdä vähän Peppiä vanhempi pentu ja huomata, miten koiran olemus ja käyttäytyminen muuttuu niinkin lyhyessä ajassa kuin kuukaudessa. Tellukin on kuulemma ollut ihan samanlainen näykkivä ja pureskeleva höntti kuin Peppi on tällä hetkellä. Ehkä siis jo kuukauden päästä tuo taipumus on helpottanut Pepilläkin. Vaikka on se kyllä aika suloinen tällaisena pehmoisena riiviönäkin :) Kyllä se pentuaika vaan taitaa mennä ohi turhankin nopeasti. Täytyy muistaa nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää...

Puutarhuri

Siis ei palkkiota vai?

Jos mä oon tälleen söpösti, niin annatko palkkion?

Toinen viikko

Pahvipelko voitettu

Peppi ja Sofi

Nyt alkaa olla toinenkin viikko elämää yhdessä Pepin kanssa täynnä. Sen verran hyvin on sujunut ja siinä määrin olemme jo tähän koiraperheen elämään tottuneet, että olemme oikein miettineet, miten olemme aiemmin osanneet ilman koiraa ollakaan. Tuntuu siltä, että Peppikin on oppinut hienosti talon tavoille ja kasvaa ja viisastuu oikein silmissä. Pureminen ja näykkiminen on vähentynyt varmaan osin luonnostaan ja osin johdonmukaisen kieltämisen seurauksena. Sisällä sattuu vahinkoja aina vain vähempi. Siinä tietysti auttaa se, että vietämme niin paljon aikaa pihalla, kun on ollut mukavia kelejä. Hihnassa kävelykin sujuu useimmiten oikein mallikkaasti varsinkin vieraissa paikoissa.

Matkalla Tamminiemeen...

Viikon varrella meillä on käynyt useitakin vieraita Peppiä katsomassa. On päästy tutustumaan uusiin lapsiin ja aikuisiin. Lasten kanssa saa olla vähän varovainen, kun Peppi ei oikein vielä ymmärrä, että kaikki pienet lapset eivät lähde mukaan leikkiin, kun niitä varovasti näykkäisee... Uuteen koirakaveriinkin Peppi pääsi tutustumaan, kun sheltti Sofi kävi meillä kylässä keskiviikkona. Pienen alkuihmettelyn jälkeen yhteiset leikit sujuivat hienosti. Olemme myös liikkuneet uusissa paikoissa ja totutelleet ohi kulkeviin autoihin, ihmisiin ja koiriin, toreihin, puistoihin ja meren rantaan. Niin ja yksi toimistovisiittikin on jo takana. Pepistä tulisi hieno konttorikoira. Lisäksi Peppi on ollut mukana lounaalla terassilla ja jätskillä Tamminiemessä. Peppi on muuten hieno automatkustaja. Se on löytänyt oman paikkansa etumatkustajan jalkatilasta ja kulkee siellä aina ihan kiltisti ja tyytyväisenä. Hieno juttu ja helpottaa elämäämme huomattavasti.

Paljon kaikkea uutta on siis tapahtunut pienen koiran elämässä. Ensi viikolla onkin sitten vuorossa ainakin yksinoloharjoituksia ja ensimmäinen rokotus...

... jätskin kiilto silmissä

Ensimmäisen viikon saldo

Ensimmäinen viikko elämää Pepin kanssa on nyt takana. Paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä on viikkoon mahtunut, mutta täytyy kyllä todeta, että alku on mennyt paljon paremmin kuin mihin olimme varautuneet. Kotiutuminen on sujunut hyvin ja emme voisi enää kuvitellakaan elämää ilman Peppiä. Lapsetkin ovat olleet tosi reippaita ja avuliaita Pepin hoidossa. Toivotaan, että se on pysyvä tila...

Nyt ollaan jo kavereita

Viikonlopun aikana harjoittelimme lisää autoilua ja teimme muutaman reissun kotipihan ulkopuolelle. Lauantaina vierailimme läheisessä eläinkaupassa ja siellä riitti kyllä ihmeteltävää ja haisteltavaa enemmän kuin tarpeeksi. Sunnuntaina kävimme ensimmäisellä kävelyllä lähimetsässämme. Tällä kertaa tyydyimme vielä kulkemaan kävelytietä pitkin emmekä varsinaisesti poikenneet metsän puolelle. Silti uusia tuoksuja ja kaikkea nähtävää oli niin paljon, että Peppi oli aivan väsynyt tuon lyhyen lenkin jälkeen. Samana iltana oli vielä Fiona toistamiseen kylässä. Nyt tapaaminen sujui jo huomattavasti rennommin ja Peppi koitti saada Fionaa innostumaan leikkiin kanssaan. Fionaa tosin ei moinen kääpiö jaksanut juuri kiinnostaa...

Tänään kävimme kauppareissulla autolla ja kiertelimme Pepin kanssa kaupan lähettyvillä sen aikaa, että ostokset tuli tehtyä. Tietä pitkin kulkevat autot tuntuivat pelottovan pikkuista. Varsinkin kuorma-autoja se säikkyi jonkin verran. Täytyy vain liikkua jatkossa ahkerasti autoteiden lähellä ja muutenkin ihmisten ilmoilla, jotta Peppi tottuu kaikkiin nyt kummallisilta ja pelottavilta tuntuviin ilmiöihin. Se on kyllä todettava, että hihnassa kävely on sujunut hienosti, kun olemme käyneet kävelyllä eri paikoissa. Välillä tietysti pysähdytään pitkäksikin aikaa ihmettelemään erilaisia mielenkiintoisia asioita, mutta lähes aina, kun ollaan liikkeessä Peppi seuraa hienosti ja vetämättä. Ja silloin, kun sattuu vetämään, matkanteko pysähtyy ja liikkeelle lähdetään vasta, kun hihna on löysällä. Koitetaan jatkossa vain vahvistaa tätä hienoa hihnakäyttäytymistä.

Olemme tehneet sisällä ja omalla pihalla aika paljon luoksetuloharjoituksia ruokapalkan avulla. Enimmäkseen ne ovat sujuneet hyvin, kunhan Peppi on ensin ymmärtänyt, mistä on kysymys. Se tulee välillä luokse jo ennen kuin ehtii käskeäkään, kun odottaa saavansa palkan. Täytyy vielä vahvistaa luoksetuloa oman pihan rauhassa ennen kuin kokeillaan sitä muussa ympäristössä.

Vahdissa

Pepillä on jännä tapa vaania erilaisia asioita. Se saattaa lähestyä palloa, lelua tai pahvilaatikkoa hitaasti vaanimalla ihan kuin kissa. Sitten, kun se on napannut vaikka lelun, se hyppii ja ravistaa sitä. Noita pahvilaatikoita Peppi muuten vähän pelkää. Jossain vaiheessa ilmeisesti lattialle kaatuva pahvilaatikko on pitänyt sen verran ääntä, että Peppi on säikähtänyt. Nyt kaikille sellaisille pitää haukkua ja niitä pitää vaania. Tänään iltapäivästä tosin uskalsi jo muutamaan laatikkoon koskeakin. Olemme käyttäneet tätä pahvilaatikoiden aristelua hyväksi niin, että olemme peittäneet pahvilaatikoilla pihalla kohtia, joista Peppi on alkanut kaivamaan. Sillä tuntuu olevan kova halu kaivaa vähän joka paikasta. Sitä koitamme kuitenkin vähän hillitä tai ainakin suunnata sopiviin kohteisiin ennen kuin piha on täynnä kuoppia.

Vauhdissa

Tänään varasin Pepille ajan ensimmäiseen rokotukseen ensi viikolle. Lisäksi annoimme sille matolääkityksen, jotta on sitten rokotettaessa madoton. Vähän jännittää, miten tuo ensimmäinen lääkärireissu sujuu. Tai onhan Peppi toki käynyt lääkärissä sirutettavana ja tarkastettavana, joten sehän on jo konkari. Meille tuo ensi viikolla edessä oleva kokemus puolestaan on ensimmäinen laatuaan. Eiköhän siitäkin Pepin kanssa hienosti selvitä. Tästä eteenpäin päivämme jatkuvat kuten tähänkin saakka - opetellaan uusia asioita ja vahvistetaan jo toimivia, käydään erilaisissa paikoissa, tavataan uusia ihmisiä, koitetaan tavata myös mukavia ja rokotettuja koirakavereita ja otetaan rennosti. Eli lomaillaan ja nautitaan...