Hauvan synttäripäivä!

Tänään Peppi täyttää jo vuoden vaikka vastahan se tuli meille pienenä pehmoisena pallerona. Nyt se on jo melkein täysikasvuinen, toisinaan melkein täysipäinen, välillä vähän itsepäinen, enimmäkseen leikkisä, joskus raivostuttava, mutta kuitenkin aina ennen kaikkea oma rakastettava itsensä. Pepin kanssa on jo ehditty kokea paljon kaikkea hienoa. On löydetty uusia harrastuksia, kierretty näyttelyitä, saatu uusia ystäviä - niin kaksi- kuin nelijalkaisiakin, opittu yhdessä elämään uudenlaista arkea ja paljon muuta. Ja paljon uusia kokemuksia on vielä edessä. Tällä viikolla esimerkiksi alkaa pitkään odotettu agility-harrastus. Toivotaan vaan, että tuo koirakin siitä innostuu ja jaksaa motivoitua yhdessä tekemiseen. Sen olen huomannut toko-kentälläkin, että se kyllä ymmärtää, mitä siltä halutaan ja osaa tehdä vaikka mitä, kunhan vaan motivaatio löytyy. Koiraelämä ja -harrastukset ovat kyllä vieneet mukanaan toden teolla eikä paluuta entiseen voisi enää kuvitellakaan.

Joko saa ottaa ???

Synttäreitä juhlistettiin tänään järjestämällä tyttöjen kanssa Pepille bileet. Oli oikein synttärivieraat, lahjat ja herkut. Lahjaksi Peppi sai muutaman narupallon ja vinkulelukakun. Synttäriherkkuina olivat huomattavasti normaalia lihaisampi iltaruoka ja ruokajuomana koiranolut. Kyllä nyt synttärisankarin kelpaa! Nyt vielä lähdetään reilulle iltalenkille, niin sitten kelpaa rauhoittua iltatoimille ja jäädä odottelemaan, mitä seuraava vuosi koiran elämää tuo tullessaan...

Tähän loppuun täytyy muuten vielä oikein kehaista tuota koiraa, kun viimeksi tuli moitittua. Juoksuja ei ole vielä kuulunut, mutta jonkinlainen järjen pilkahdus on sen pieneen pääkoppaan palannut. Nyt se välillä jo uskookin, mitä sille koitetaan sanoa eikä hötkyile samalla tavalla kuin vielä muutama viikko sitten. Ja varsinkin eiliset toko-treenit menivät uskomattoman hyvin. Peppi oli suurimman osan treeniajasta jopa ilman talutinta ja silti pysyi varsin hienosti hallinnassa ja teki suurin piirtein sen, mitä siltä pyysin. Kyllä siitä vielä tottelevainen koira tulee!

Kevätkuulumisia

Pääsiäinen sujui mukavan koiramaisissa puuhissa, kun kävimme Chilin luona kyläilemässä ja ajoimme sieltä yhtä matkaa Korpilahden ryhmänäyttelyyn. Pepin ja Chilin jälleennäkeminen oli odotetusti iloisen riehakas. Kaverit olivat taas kiinni toisissaan jatkuvasti eikä leikki loppunut kuin yöunien ajaksi. No lenkillä ne sentään malttoivat olla irti toisistaan. Enimmäkseen. On se vaan kiva katsella, kun ne viihtyvät niin hyvin yhdessä. Näyttelyyn oli ilmoittautunut kolmaskin staby, mutta se ei kuitenkaan ilmestynyt paikalle. Stabyt olivat kehässä heti kahden braccon jälkeen ja koska ryhmäkehiä ei tarvinnut jäädä odottelemaan, näyttelypäivä oli tällä kertaa lyhyt ja kotimatkalle päästiin jo yhdentoista jälkeen. Tuomarina oli Tarja Hovila, joka arvosteli Pepin näin: "Feminiininen narttu. Erinomaista tyyppiä. Hieman pitkärunkoinen. Feminiininen hyvänmallinen pää. Hyvä kaula. Runko ja eturinta saa vielä kehittyä. Kokonaisuuteen sopiva luusto. Hyvin asettuneet raajat. Turhan pitkä lanneosa. Erinomainen turkinlaatu. Vapaat liikkeet. Miellyttävä luonne." Arvosana oli ERI. Meille tuli yllätyksenä, että Peppi ja Chili eivät kilpailleetkaan rodun parhaan tittelistä ollenkaan. Jos oikein ymmärsimme, niin nyt kun on siirrytty pentuluokasta junioriluokkaan, olisi arvosanaksi pitänyt saada SA eli sertifikaatin arvoinen, jotta ROP-titteli olisi jaettu. Tai jotain sen suuntaista... Ehkä me amatöörit vielä opimme nämä näyttelykiemurat.

Pepillä on ilmeisesti juoksutkin tulossa tai sitten muuten vaan kevättä rinnassa. Niin ja alkaahan se olla muurrosiässäkin. Se on nimittäin välillä aivan hölmö! Kuulo on kateissa ja kaikki muu kiinnostaa kuin se ihmispoloinen, joka koittaa sitä pitää aisoissa. Pihaltakin se on muutaman kerran karannut aidan yli eikä sitä tällä hetkellä uskalla viedä ulos kuin hihnassa. Tällä viikolla se hyppäsi aidan yli vaikka seisoin vieressä kieltämässä. Sain sen kyllä kiinni ja se sai kyydityksen sisälle. Jalat eivät koskettaneet maata sen kyydityksen aikana... Sen verran meni hermot, että kyselin naamakirjassa, kaipaisiko kukaan mustavalkoisia rukkasia. Nyt olisi tarpeita tarjolla. Ei ollut rukkastarvetta, kun on kesä tulossa ja ilmat lämpenemään päin. Tuli kuitenkin muita hyviä ideoita kuten talja takan eteen tai sohvatyyny. No, vielä kuitenkin uskotaan, että tuo höntti palaa jonain päivänä järkiinsä.

Harrastusrintamalla on menossa ja tulossa monenlaista aktiviteettia. Näyttelyn lisäksi on käyty viikottain toko-treeneissä ja tähän mennessä kolme kertaa tytär on käynyt Pepin kanssa koiratanssitreeneissä. Lähinnä temppukoulua siellä on harrastettu ja liike ja musiikki tulee mukaan, kun temput sujuvat. Noita lapsen ja koiran treenejä on kiva seurata. Molemmat oppivat koko ajan uusia asioita ja kummallakin näyttää olevan kivaa. Vaikka välillä kyllä ihmetellään, että mitä tuo toinen oikein haluaa. Mutta siitähän se osaaminen ja yhteistyö kehittyy ja sitä vartenhan siellä käydään. Agilitykurssillekin sain viimeinkin ilmoittauduttua. Seurojen järjestämiä kursseja ei löytynyt, joten ilmoittauduin ihan kaupalliselle kurssille, joka alkaa muutaman viikon päästä. Opetuksen pitäisi ainakin olla ensiluokkaista, joten saadaan varmasti hyvä startti tuolle harrastukselle.